Kevät on kääntynyt kesäksi ja kaikilla on hyvä mieli, niin myös markkinoilla. Osingot on maksettu ja kurssit komeasti vihreällä. Jos tilastoihin on luottamista, niin pian pitäisi alkaa perinteinen kesälasku, ja kesän aikana olisi odoettavissa hyviä ostopaikkoja. Saa nähdä. Viime vuonna tammikuu- ja toukokuuilmiöt pitivät hyvin paikkansa, mutta tänä vuonna tammikuuilmiötä ei tullut. Toukokuuilmiöstä tiedämme myöhemmin, ja paikkansa se pitää jos toukokuun indeksit ovat kesää korkeammat.
Q2:n parhaat nousijat salkussani ovat olleet:
Huhtamäki +16,5%
UPM-Kymmene +11,9%
Seligson Pharma +8,0%
Miinuksella ovat vain:
Seligson Kehittyvät -1,4%
Seligson Brands -0,3%
Kokonaisuudessaan Q2 on plussalla +1098€ (+5,5%). Salkun arvo on tällä hetkellä n. 23 200 €, sijoitusurani tuotot n. 7900€ (osa realisoitunut, osa ei), annualisoitu vuosituotto on 12,2%, joka on yhä edelleen selvästi parempi kuin se 6-8%, jonka pitkällä aikavälillä odotan saavani.
Huhtikuussa tuloja kertyi 1790€ ja menoja 1271€, toukokuussa tuloja 1841€ ja menoja 1106€. Yhteensä säästöjä siis 1254€, 34,5% tuloistani. "Ylimääräisinä" menoina kaksi lyhyttä ulkomaanmatkaa Viroon ja Kroatiaan sekä kaverin polttaribudjettiin osallistuminen. Myös bensalasku on ollut merko korkea. Ruokakulut normaalit. Tammi-maaliskuuhun verrattuna halvalla en näitä kahta kuukautta selvittänyt, mutta ei haittaa! Kesäkuussa on tiedossa vielä vuosittaiset vakuutusmaksut, joten kyllä näitä menoja tuntuu kertyvän. Kesän aikana varmaan tulee keksittyä jos jonkinmoista rahareikää. Ensimmäisen puolikkaan vuoden säästöarvio on 4267€, joka olisi ihan hyvä tulos toteutuessaan. Ei se tuosta kovin kauaksi heitä, kun enää kesäkuu on jäljellä.
Sijoitusstrategiani ei ole hetkeen antanut ostosuosituksia, enkä siksi ole niitä tehnyt toukokuun alun jälkeen. Q2:n aikana olen kyllä tehnyt runsaasti uusia ostoja (2333€), mutta alun perin piti tehdä enemmän. Mahdollista kesädippiä varten käteistä on kassassa, ja jos sieltä dippiä tulee, niin siihen kyllä reagoi strategiatyökalukin. Kaltaiselleni pitkäjänteiselle sijoittajalle kurssilasku olisi kyllä ihan hyvä asia,
Laitan tähän loppuun vielä veikkauksen seuraavan parin vuoden kurssikehityksestä: Veikkaan kurssien sahaavan suunnilleen nykyisellä tasollaan tai hieman laskevan. Välillä mennään ylös ja välillä alas, mutta liukuvat keskiarvot pysyttelevät melko rauhallisina. Tällä hetkellä osakkeiden arvostustasot ovat aika korkeat, mikä jarruttaa nousua. Toisaalta romahdus vaatisi mielestäni korkotason normalisoitumisen, sekä sen ettei romahdusta joka puolella varoiteltaisi.
torstai 2. kesäkuuta 2016
sunnuntai 29. toukokuuta 2016
Työelämän erikoistuminen löytyi sattumalta
Enemmän blogiani lukeneet saattavat muistaa, että olen tällä hetkellä korkeakouluopiskelija energia-alalla, ja teen diplomityötä. Avaan tässä kirjoituksessa opiskelukuvioitani sekä päätymistäni juuri tälle kyseiselle erikoistumisalalle energiasektorilla.
Alun perin hain diplomi-insinööriopintoihin, koska lukiossa matikka, fysiikka ja kemia sujuivat parhaiten, ja kirjoitin jokaisesta E:n. Kaavailuissa oli myös tilastotieteet, mutta en lopulta mennyt edes pääsykokeisiin saati panostanut niihin mitenkään, koska sain paikan teknillisessä yliopistossa yo-papereilla. Se, miksi päädyin hakemaan juuri energia-alalle, onkin sitten hauskempi tarina. Hakuvaiheessa katsoin, minkä koulutusohjelmien suoravalintaan arvioin yo-paperini riittävän. Niitä oli aika monta, ja valitsin niistä pari-kolme kiinnostavimmalta tuntuvaa. Arvoin ykkösvaihtoehdoksi sähkötekniikan, ja sinne pääsinkin. Olisin päässyt muihinkin. Eipä tarvinnut lukea pääsykokeisiin. Sinänsä minulla ei ollut mitään käsitystä sähkötekniikasta. En seurannut alan keskustelua ja uutisointia. Ei DI:n koulutuskaan mikään lapsuuden unelma-ammatti ollut.
Opintojen ensimmäiset pari vuotta olivat henkisesti vaikeat. Pärjäsin kyllä ihan hyvin, kursseja ei jäänyt roikkumaan, ja ihan hyviä arvosanojakin tuli. Sen sijaan intohimo ja oikeastaan aito kiinnostuskin puuttui. Mietin monesti uusia koulutussuuntia, mutta en oikein keksinyt mikä sitten enemmän kiinnostaisi, jolla voisi olettaa helpohkosti työllistyvänsä. Jatkoin kurssien puurtamista vielä vuoden. Sain kandidaatintyön aiheeksi mielenkiintoisen työn, jossa tutkin energiantuotannon tilastoja Euroopan maissa (huom. aiempi kiinnostus tilastoihin). Loppuopinnoissa suuntauduinkin sitten sähköenergiatekniikkaan.
Oli vaikea löytää ensimmäinen oman alan kesätyöpaikka. Sain sen suoraan sanoen aivan viime hetkillä, vasta viidennen opiskeluvuoden toukokuussa. En tiedä missä olisin nyt, jos en olisi tuota paikkaa saanut. Pääsin kesätyöhön sähkömarkkina-alalle. Haastattelija vaikuttui kiinnostuksestani sijoittamiseen, ja uskoi analyyttisen persoonani sopivan hyvin joukkoon. Unohtamatta koulutusta, joka mätsäsi just eikä melkein. Isompien pomojen takia lopputyöpaikan saaminen venyi loppuvuoteen, ja sen aloitin tämän vuoden tammikuussa. Olisin päässyt toiseenkin työpaikkaan samalla alalla, mutta siellä ei luvattu lopputyöstä, jonka kuitenkin halusin suorittaa mahdollisimman pian. Nyt lopputyön ohella teen samoja hommia kuin viime kesänäkin. Olen oikein hyvä lisä joukkoon. Olen ns. varamies, eli hoidan hommat kun joku tiimin jäsen on poissa tai lomalla, mutta pääpaino on lopputyössä, joka sekin on firman yhden erittäin tärkeän toiminnan kehittämiseen liittyvää, jossa voin hyödyntää minulle rakkaita tilastoja sekä todennäköisyyslaskentaa. Siis täysin oikea aihe, jonka tekemisestä olen nauttinut. Vaikea uskoa, että tässä maassa on monta opiskelijaa, joille sama aihe olisi yhtä hyvin soveltunut. Oli vieläpä alun perin itse ehdottamani aihe, jolle on työn tekemisen aikana osoittautunut olevan iso tarve!
Nykyisessä työssäni siis yhdistyvät koulutukseni, talous ja raha, tilastot, todennäköisyydet, käyrien ja lukujen tutkiminen. Niistä melkein jokainen on kuulunut vapaa-aikaanikin sijoittamisen yhteydessä. Ensimmäistä kertaa eläessäni olen työssä, jonne menen joka aamu hyvillä mielin, enkä koskaan laske tunteja päivän päättymiseen.
Mutta loppujen lopuksi sattumalta tämä kaikki on löytynyt. Entä jos en olisi alun perin edes huomannut sitä melko hyvin piilotettua kesätyöpaikkailmoitusta, tai en olisi tullut valituksi? Turhahan sitä on miettiä, mutta voi olla etten ehkä koskaan olisi työllistynyt alalle. Joskus se on pienestä kiinni. Minulle annettiin vihdoin mahdollisuus näyttää, ja olen osoittanut olevani nappivalinta. Sopimus ulottuu lokakuulle, ja sen jälkeen firman ei kannata päästää minua menemään. Voi olla, etten enää kolmatta kertaa palaa, vaan lähden kilpailijalle.
Alun perin hain diplomi-insinööriopintoihin, koska lukiossa matikka, fysiikka ja kemia sujuivat parhaiten, ja kirjoitin jokaisesta E:n. Kaavailuissa oli myös tilastotieteet, mutta en lopulta mennyt edes pääsykokeisiin saati panostanut niihin mitenkään, koska sain paikan teknillisessä yliopistossa yo-papereilla. Se, miksi päädyin hakemaan juuri energia-alalle, onkin sitten hauskempi tarina. Hakuvaiheessa katsoin, minkä koulutusohjelmien suoravalintaan arvioin yo-paperini riittävän. Niitä oli aika monta, ja valitsin niistä pari-kolme kiinnostavimmalta tuntuvaa. Arvoin ykkösvaihtoehdoksi sähkötekniikan, ja sinne pääsinkin. Olisin päässyt muihinkin. Eipä tarvinnut lukea pääsykokeisiin. Sinänsä minulla ei ollut mitään käsitystä sähkötekniikasta. En seurannut alan keskustelua ja uutisointia. Ei DI:n koulutuskaan mikään lapsuuden unelma-ammatti ollut.
Opintojen ensimmäiset pari vuotta olivat henkisesti vaikeat. Pärjäsin kyllä ihan hyvin, kursseja ei jäänyt roikkumaan, ja ihan hyviä arvosanojakin tuli. Sen sijaan intohimo ja oikeastaan aito kiinnostuskin puuttui. Mietin monesti uusia koulutussuuntia, mutta en oikein keksinyt mikä sitten enemmän kiinnostaisi, jolla voisi olettaa helpohkosti työllistyvänsä. Jatkoin kurssien puurtamista vielä vuoden. Sain kandidaatintyön aiheeksi mielenkiintoisen työn, jossa tutkin energiantuotannon tilastoja Euroopan maissa (huom. aiempi kiinnostus tilastoihin). Loppuopinnoissa suuntauduinkin sitten sähköenergiatekniikkaan.
Oli vaikea löytää ensimmäinen oman alan kesätyöpaikka. Sain sen suoraan sanoen aivan viime hetkillä, vasta viidennen opiskeluvuoden toukokuussa. En tiedä missä olisin nyt, jos en olisi tuota paikkaa saanut. Pääsin kesätyöhön sähkömarkkina-alalle. Haastattelija vaikuttui kiinnostuksestani sijoittamiseen, ja uskoi analyyttisen persoonani sopivan hyvin joukkoon. Unohtamatta koulutusta, joka mätsäsi just eikä melkein. Isompien pomojen takia lopputyöpaikan saaminen venyi loppuvuoteen, ja sen aloitin tämän vuoden tammikuussa. Olisin päässyt toiseenkin työpaikkaan samalla alalla, mutta siellä ei luvattu lopputyöstä, jonka kuitenkin halusin suorittaa mahdollisimman pian. Nyt lopputyön ohella teen samoja hommia kuin viime kesänäkin. Olen oikein hyvä lisä joukkoon. Olen ns. varamies, eli hoidan hommat kun joku tiimin jäsen on poissa tai lomalla, mutta pääpaino on lopputyössä, joka sekin on firman yhden erittäin tärkeän toiminnan kehittämiseen liittyvää, jossa voin hyödyntää minulle rakkaita tilastoja sekä todennäköisyyslaskentaa. Siis täysin oikea aihe, jonka tekemisestä olen nauttinut. Vaikea uskoa, että tässä maassa on monta opiskelijaa, joille sama aihe olisi yhtä hyvin soveltunut. Oli vieläpä alun perin itse ehdottamani aihe, jolle on työn tekemisen aikana osoittautunut olevan iso tarve!
Nykyisessä työssäni siis yhdistyvät koulutukseni, talous ja raha, tilastot, todennäköisyydet, käyrien ja lukujen tutkiminen. Niistä melkein jokainen on kuulunut vapaa-aikaanikin sijoittamisen yhteydessä. Ensimmäistä kertaa eläessäni olen työssä, jonne menen joka aamu hyvillä mielin, enkä koskaan laske tunteja päivän päättymiseen.
Mutta loppujen lopuksi sattumalta tämä kaikki on löytynyt. Entä jos en olisi alun perin edes huomannut sitä melko hyvin piilotettua kesätyöpaikkailmoitusta, tai en olisi tullut valituksi? Turhahan sitä on miettiä, mutta voi olla etten ehkä koskaan olisi työllistynyt alalle. Joskus se on pienestä kiinni. Minulle annettiin vihdoin mahdollisuus näyttää, ja olen osoittanut olevani nappivalinta. Sopimus ulottuu lokakuulle, ja sen jälkeen firman ei kannata päästää minua menemään. Voi olla, etten enää kolmatta kertaa palaa, vaan lähden kilpailijalle.
tiistai 17. toukokuuta 2016
Millainen ihminen sijoittaa ja miksi?
Kirjoittamiseni ei ole ollut niin aktiivista kuin toivoin. Työ ja harrastukset eivät jätä paljon aikaa kirjoittamiseen, ja jo työn puolesta kirjoitan valtavasti päivittäin. Lisäksi minulla on ollut hieman vaikeuksia keksiä mielenkiintoisia aiheita joista kirjoittaa. Tuloskatsaukset kun eivät sellaisia selkeästi ole. Niitä kuitenkin tulee vähintään kvartaaleittain ja muissakin kirjoituksissa jaan kokemuksia sijoitusten kehityksestä.
Varsinaiseen aiheeseen. Viime aikoina minua on mietityttänyt ihmisten erilainen suhtautuminen rahaan, rahan käyttöön ja sijoittamiseen. Miksi toiset ihmiset käyttävät kaiken tienaamansa rahan ennen seuraavaa tilipäivää, miksi taas toiset säästävät ja mistä juontuu suhtautuminen sijoittamiseen? Avaan tässä kirjoituksessa omia näkemyksiäni itsestäni, kahdesta ystävästäni sekä kolmesta perheenjäsenestäni.
1. Minä. Olen ollut lapsesta asti melko säästäväinen. Jo pienenä lapsena laitoin saamani karkkipussit säästöön, ja mieluummin söin vähän kerrallaan mutta usein, kuin paljon kerralla mutta harvoin. En tiedä miksi tein näin. Myös vanhempani ovat säästäneet minulle muutamien tuhansien eurojen pesämunan omaa elämääni varten, puhumattakaan osallistumisesta isoihin hankintoihin ja ruoka-avusta. Ilman heitä minulla ei ehkä olisi lainkaan säästöjä, joita olisin voinut sijoittaa. Käytän edelleen rahaa harkiten. En miellä itseäni pihiksi kuitenkaan, koska minulla on kuukausittain paljon menoja joita ilmankin voisin elää. Säästöjä kertyy silti satoja euroja kuukausittain, varsinkin nyt kun olen töissä.
Sijoittamista ennen pelasin 17-21-vuotiaana nettipokeria, eräänlaista sijoittamista sekin odotusarvoineen ja variansseineen. Sitä kautta oivalsin todennäköisyyksien ja odotusarvojen sekä pitkän aikavälin merkityksen päätösten hyvyyttä arvioitaessa. Samalla opin hillitsemään itseäni huonon tuurin osuessa kohdalle monta kertaa peräkkäin. Pettymysten käsittely onkin tärkeä taito elämässä. Sijoittamisen aloitin 21-vuotiaana, kun huomasin nettipokerista ja elämästä yleensäkin kertyneen varsin mukavan potin säästöjä. En enää muista kuinka paljon, mutta varmaankin jotain 25-30000€ luokkaa se oli silloin. Aloitin sijoittamisen, koska sijoitusten kehityksen seuraaminen vaikutti mielenkiintoiselta ja minulla oli ylimääräistä rahaa, jota en juuri silloin halunnut käyttää mihinkään. Vasta myöhemmin tavoitteeksi on muuttunut varallisuuden kerääminen ja sen avulla töiden vähentäminen tai jopa ennenaikainen eläköityminen tulevaisuudessa. Mahdollisuus päättää itse omasta ajankäytöstä. Tärkeää on myös taloudellisen turvan saaminen, jossa esimerkiksi yllättävä sairastuminen ei romahduta taloutta. Säästäminen ja sijoittaminen ovat minulle siis ensisijaisesti keino pyrkiä vaikuttamaan omaan elämään, siinä määrin kuin siihen voi taloudellisesti vaikuttaa.
2. Vanhemmat. Käsittelen isää ja äitiä saman otsikon alla, sillä he ovat olleet naimisissa kohta neljäkymmentä vuotta, eivät omista omia pankkitilejä ja tienaavatkin melkein saman verran. He ovat molemmat lähteneet maaseudulta, käsittääkseni ei kumpikaan erityisen köyhästä perheestä, mutta ei missään nimessä rikkaastakaan. Erityisesti äiti on ollut säästäväinen koko ikänsä, joka luultavasti jatkuu koko elämän, ja jolta uskon oman säästäväisyyteni perineeni. Isä käyttää rahaa hieman löyhemmin, mm. autoihin, kodin remontointiin ja hankintoihin minulle ja siskolleni.
Vanhempani aloittivat sijoittamaan, kun talo oli maksettu ja isä sai perinnön vuosina 2000 ja 2001. Silloinhan oli teknokupla puhkeamassa, eli kovin hyvin ei sijoittaminen lähtenyt. Tietääkseni kuitenkin sijoitukset ovat säilyneet tähän päivään asti. Kivijalkapankin kalliita rahastoja ja eläkevakuutusviritelmiä nuo taitavat olla, eli eivät ehkä niitä parhaita vaihtoehtoja. Mutta voitolla kuitenkin, eli pankkitiliä parempi kohde. Uskoisin heidän sijoitustarinan olevan se tyypillinen suomalainen: oma perehtyminen asiaan on olematonta, ja pankin sijoitusneuvoja on saanut heidät sijoittamaan pankin kalliisiin tuotteisiin. Myös virheistä (joista ehdottomasti suurin oli huono ajallinen hajautus) tuntuu syyttävä sormi osoittavan sijoitusneuvojaa.
Usein sanotaan, että vanhempien sijoittaminen vaikuttaa lapsen sijoittamisen aloittamiseen. Omalla kohdalla väittäisin suuremman ärsykkeen tulleen Internetistä, enkä muista vanhempieni koskaan kehoittaneen minua aloittamaan sijoittamisen.
3. Sisko. Meillä on aika paljon ikäeroa, ja siskoni on minua 7,5 vuotta vanhempi, siis pitkälle yli kolmenkympin nykyään. Hän on ollut nuorena minun vastakohtani, eli lähes kaikki tienattu on myös kulunut. Melkein tonnin vuokra, kalliit merkkivaatteet ja matkustelut vievät kaiken ylimääräisen. Asiaa on toki auttanut se, että hän on ollut parikymppisestä lähtien lähes koko ajan kokopäiväisessä työssä, ja 26-vuotiaasta alkaen varsin hyväpalkkaisessa sellaisessa. Nykyäänkin taitaa tulot alkaa nelosella, tosin äitiyslomalla on vielä syksyyn asti.
Siskoni ei nuorempana ollut sijoittanut. Vasta 30 täytettyään osti oman asunnon ja aloitti maltillisen 100€ kuukausisijoittamisen. Luulen hänellä nykyään olevan säästöjä, mutta ei välttämättä sen enempää kuin minulla. Myös sijoitusvarallisuuteni täytyy olla paljon suurempi. Uskon olevani melkoisen erilaisessa tilanteessa 7,5 vuoden kuluttua, kuin missä siskoni on tänään. Hän on elänyt aika tyypillisen nuoruuden, jossa kaikki meni mitä tuli, huomisesta ei ollut huolta, ja kolmenkympin jälkeen tajuttiin millaisen vaurastumismahdollisuuden oli menettänyt. Tiedän hänen katuvan erityisesti oman asunnon ostamattomuutta heti valmistumisen jälkeen, kun sille ei ollut mitään estettä (esim. toinen ihminen). On laskenut heittäneensä periaatteessa roskiin noin 50 000 euroa asuessaan kalliissa vuokra-asunnossa.
Huolta ei kuitenkaan ole siinä mielessä, että siskoni on todella hyvä ja jo paljon kokenutkin työntekijä alallaan ja sen luonteinen ettei työnhaku tuota ongelmia. Työttömyyttä ei hänen tarvitse pelätä.
4. Ystävä 1. Hän on lähtenyt hyvästä, isohkosta perheestä. On saanut ja saa edelleen vanhemmiltaan rahallista tukea. Oppimisvaikeudet ja koulukiusaaminen jättivät jälkensä elämään, eikä korkealle kouluttautuminen ollut mahdollista. Myös työnhakutaidoissa ja hakuun panostamisessa selkeitä puutteita. On kuitenkin alansa löytänyt ja sillä työskennellyt pidempiä määräaikaisuuksia ja viime aikoina lyhyitä sijaisuuksia. Kuitenkin jatkuva sosiaalitukien varassa eläminen rassaa ja säästöjä on mahdoton kerryttää.
En ole häntä tuntenut vielä kovin pitkään, enkä osaa sanoa hänen rahankäytöstään silloin kun tulot ovat lähempänä normaaleja työssäkäyvän tuloja. Vaikuttaa käyttävän rahaa melko järkevästi, eli pakolliset menot hoitaa ennen huvia. Etsii runsaasti alennuksia ja vaatteet löytyvät monesti kirpputoreilta. Kuitenkin kaikki menee mitä tulee. Aika kallis vuokra tuloihin nähden, sekä uusiin tavaroihin ihastuminen ylimääräisen rahan käyttökohteina. Suora lainaus rahankäytöstä: "Haluan tuhlailla ja ostaa kaikenlaista, silloin kun on varaa. Tavallaan palkitsen itseni, kun olen selvinnyt tiukemmasta ajasta. En mieti tulevaisuutta ja stressaa toimeentulosta pidemmälle. Elän tässä ja nyt." Voi toki olla, että säästöjäkin kertyisi, jos tuloja olisi enemmän. Viimeksi isoa stressiä aiheutti pesukone, joka jo hetken vaikutti olevan rikki. Silloin varovaisesti otin esiin oman suhtautumisen säästämiseen: juuri tällaisia yllättäviä tilanteita varten säästän, ettei tule isoa huolta.
Suhtautuminen sijoittamiseen on enimmäkseen kielteinen. Hän ei yhtään ymmärrä mitä sijoittaminen on (oppimisvaikeus). Piti tuttavansa asuntosijoittamista typeränä, koska joutuu usein remonttihommiin tai ainakin hoitamaan ammattilaisen sen tekemään. Minunkin rahat menevät "sinne jonnekin" kuulemma ihan turhaan. Hänelle en suosittele sijoittamista, enkä oikeastaan puhu siitä hänen kanssaan.
Olen hieman huolissani hänen tulevaisuudesta ja omillaan pärjäämisestä. Rekrytoijien suhtautuminen rikkonaiseen työuraan ja sosiaalitukien mahdolliset leikkaukset tulevaisuudessa, molemmat näistä saattavat tulla yllätyksenä. Haluan auttaa, olen auttanut paljon ja autan jatkossakin, mutta silti jokaisen tulee olla vastuussa itsestään. Paras potku on potku omille persauksille, vaikka sen kantapään kautta sitten. Muutos lähtee aina itsestä, eikä koskaan muiden vaatimuksista.
5. Ystävä 2. Yrittäjäperheen ainoa lapsi. Muhkea perintö tiedossa, ja työpaikka isän yrityksessä, joka on ollut suvun hallussa pidempäänkin. Ei minkäänlaista taloudellista huolta ollut koskaan ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Hyvän kasvatuksen kuitenkin saanut, ei ole aina saanut kaikkea haluamaansa, pystyy elämään säästeliäästi ja on ahkera tekemään töitä.
Sijoittamista hän ei harrasta. Tietääkseni hänellä ei ole mitään sijoituksia missään, ja kaikki mahdollinen raha on tilillä. Toki on mahdollista, että perheen omaisuutta on jo alettu hänelle siirtämään. Näistä kun ei puhuta ja ymmärrettäväähän se on. Sijoittamattomuus on käsittääkseni puhtaasti kiinnostuksen puutetta, mikä on sinänsä kummallista, kun on opiskellut taloutta, joskin sen ehkä vähiten rahaa ja numeroita käsittelevää osa-aluetta markkinointia. Tietääkseni sijoittamista vastaan ei ole mitään, onhan yrittäjyyskin hyvin lähellä sijoittamista. Ehkä hänkin joskus aloittaa, ja silloin saatan jo olla melkoinen konkari, jolta saa oivia neuvoja yleisimpien sudenkuoppien välttämiseen. Olen kyseisen ystävän tuntenut 13 vuotta, ja toivottavasti ystävyys jatkuu läpi elämän.
En saa tuntemistani ihmisistä kunnollista keskustelukaveria sijoitusasioissa. Se on yksi syy miksi kirjoitan tätä blogia. Ymmärtääkseni monilla muilla bloggajilla on sama ongelma.
Vastauksena otsikon kysymykseen: varallisuus ja koulutustausta eivät suoraan korreloi sijoittamisen ja sijoittamattomuuden kanssa. Minun lähipiirissäni on matalasti koulutettuja henkilöitä jotka sijoittavat (vanhempani) tai ei sijoita (ystävä 1), sekä korkeasti koulutettuja jotka sijoittavat (sisko) tai ei sijoita (ystävä 2). Otos on pieni, mutta silti sanoisin, että kaikkein merkittävin tekijä on oma kiinnostus. Se on ainakin suurin syy miksi juuri minä sijoitan. Vaikka tavoitteeni ja sijoituksen motiivini liittyvät vapauteen ja taloudellisen stressin minimointiin, en todennäköisesti sijoittaisi minäkään jos en olisi siitä lainkaan kiinnostunut. Saan nautintoa jo tavoitteiden asettamisesta, sijoitusten kehityksen seuraamisesta ja strategioiden luonnista. Niinhän sitä sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi. Miksei sijoittamisessakin.
Varsinaiseen aiheeseen. Viime aikoina minua on mietityttänyt ihmisten erilainen suhtautuminen rahaan, rahan käyttöön ja sijoittamiseen. Miksi toiset ihmiset käyttävät kaiken tienaamansa rahan ennen seuraavaa tilipäivää, miksi taas toiset säästävät ja mistä juontuu suhtautuminen sijoittamiseen? Avaan tässä kirjoituksessa omia näkemyksiäni itsestäni, kahdesta ystävästäni sekä kolmesta perheenjäsenestäni.
1. Minä. Olen ollut lapsesta asti melko säästäväinen. Jo pienenä lapsena laitoin saamani karkkipussit säästöön, ja mieluummin söin vähän kerrallaan mutta usein, kuin paljon kerralla mutta harvoin. En tiedä miksi tein näin. Myös vanhempani ovat säästäneet minulle muutamien tuhansien eurojen pesämunan omaa elämääni varten, puhumattakaan osallistumisesta isoihin hankintoihin ja ruoka-avusta. Ilman heitä minulla ei ehkä olisi lainkaan säästöjä, joita olisin voinut sijoittaa. Käytän edelleen rahaa harkiten. En miellä itseäni pihiksi kuitenkaan, koska minulla on kuukausittain paljon menoja joita ilmankin voisin elää. Säästöjä kertyy silti satoja euroja kuukausittain, varsinkin nyt kun olen töissä.
Sijoittamista ennen pelasin 17-21-vuotiaana nettipokeria, eräänlaista sijoittamista sekin odotusarvoineen ja variansseineen. Sitä kautta oivalsin todennäköisyyksien ja odotusarvojen sekä pitkän aikavälin merkityksen päätösten hyvyyttä arvioitaessa. Samalla opin hillitsemään itseäni huonon tuurin osuessa kohdalle monta kertaa peräkkäin. Pettymysten käsittely onkin tärkeä taito elämässä. Sijoittamisen aloitin 21-vuotiaana, kun huomasin nettipokerista ja elämästä yleensäkin kertyneen varsin mukavan potin säästöjä. En enää muista kuinka paljon, mutta varmaankin jotain 25-30000€ luokkaa se oli silloin. Aloitin sijoittamisen, koska sijoitusten kehityksen seuraaminen vaikutti mielenkiintoiselta ja minulla oli ylimääräistä rahaa, jota en juuri silloin halunnut käyttää mihinkään. Vasta myöhemmin tavoitteeksi on muuttunut varallisuuden kerääminen ja sen avulla töiden vähentäminen tai jopa ennenaikainen eläköityminen tulevaisuudessa. Mahdollisuus päättää itse omasta ajankäytöstä. Tärkeää on myös taloudellisen turvan saaminen, jossa esimerkiksi yllättävä sairastuminen ei romahduta taloutta. Säästäminen ja sijoittaminen ovat minulle siis ensisijaisesti keino pyrkiä vaikuttamaan omaan elämään, siinä määrin kuin siihen voi taloudellisesti vaikuttaa.
2. Vanhemmat. Käsittelen isää ja äitiä saman otsikon alla, sillä he ovat olleet naimisissa kohta neljäkymmentä vuotta, eivät omista omia pankkitilejä ja tienaavatkin melkein saman verran. He ovat molemmat lähteneet maaseudulta, käsittääkseni ei kumpikaan erityisen köyhästä perheestä, mutta ei missään nimessä rikkaastakaan. Erityisesti äiti on ollut säästäväinen koko ikänsä, joka luultavasti jatkuu koko elämän, ja jolta uskon oman säästäväisyyteni perineeni. Isä käyttää rahaa hieman löyhemmin, mm. autoihin, kodin remontointiin ja hankintoihin minulle ja siskolleni.
Vanhempani aloittivat sijoittamaan, kun talo oli maksettu ja isä sai perinnön vuosina 2000 ja 2001. Silloinhan oli teknokupla puhkeamassa, eli kovin hyvin ei sijoittaminen lähtenyt. Tietääkseni kuitenkin sijoitukset ovat säilyneet tähän päivään asti. Kivijalkapankin kalliita rahastoja ja eläkevakuutusviritelmiä nuo taitavat olla, eli eivät ehkä niitä parhaita vaihtoehtoja. Mutta voitolla kuitenkin, eli pankkitiliä parempi kohde. Uskoisin heidän sijoitustarinan olevan se tyypillinen suomalainen: oma perehtyminen asiaan on olematonta, ja pankin sijoitusneuvoja on saanut heidät sijoittamaan pankin kalliisiin tuotteisiin. Myös virheistä (joista ehdottomasti suurin oli huono ajallinen hajautus) tuntuu syyttävä sormi osoittavan sijoitusneuvojaa.
Usein sanotaan, että vanhempien sijoittaminen vaikuttaa lapsen sijoittamisen aloittamiseen. Omalla kohdalla väittäisin suuremman ärsykkeen tulleen Internetistä, enkä muista vanhempieni koskaan kehoittaneen minua aloittamaan sijoittamisen.
3. Sisko. Meillä on aika paljon ikäeroa, ja siskoni on minua 7,5 vuotta vanhempi, siis pitkälle yli kolmenkympin nykyään. Hän on ollut nuorena minun vastakohtani, eli lähes kaikki tienattu on myös kulunut. Melkein tonnin vuokra, kalliit merkkivaatteet ja matkustelut vievät kaiken ylimääräisen. Asiaa on toki auttanut se, että hän on ollut parikymppisestä lähtien lähes koko ajan kokopäiväisessä työssä, ja 26-vuotiaasta alkaen varsin hyväpalkkaisessa sellaisessa. Nykyäänkin taitaa tulot alkaa nelosella, tosin äitiyslomalla on vielä syksyyn asti.
Siskoni ei nuorempana ollut sijoittanut. Vasta 30 täytettyään osti oman asunnon ja aloitti maltillisen 100€ kuukausisijoittamisen. Luulen hänellä nykyään olevan säästöjä, mutta ei välttämättä sen enempää kuin minulla. Myös sijoitusvarallisuuteni täytyy olla paljon suurempi. Uskon olevani melkoisen erilaisessa tilanteessa 7,5 vuoden kuluttua, kuin missä siskoni on tänään. Hän on elänyt aika tyypillisen nuoruuden, jossa kaikki meni mitä tuli, huomisesta ei ollut huolta, ja kolmenkympin jälkeen tajuttiin millaisen vaurastumismahdollisuuden oli menettänyt. Tiedän hänen katuvan erityisesti oman asunnon ostamattomuutta heti valmistumisen jälkeen, kun sille ei ollut mitään estettä (esim. toinen ihminen). On laskenut heittäneensä periaatteessa roskiin noin 50 000 euroa asuessaan kalliissa vuokra-asunnossa.
Huolta ei kuitenkaan ole siinä mielessä, että siskoni on todella hyvä ja jo paljon kokenutkin työntekijä alallaan ja sen luonteinen ettei työnhaku tuota ongelmia. Työttömyyttä ei hänen tarvitse pelätä.
4. Ystävä 1. Hän on lähtenyt hyvästä, isohkosta perheestä. On saanut ja saa edelleen vanhemmiltaan rahallista tukea. Oppimisvaikeudet ja koulukiusaaminen jättivät jälkensä elämään, eikä korkealle kouluttautuminen ollut mahdollista. Myös työnhakutaidoissa ja hakuun panostamisessa selkeitä puutteita. On kuitenkin alansa löytänyt ja sillä työskennellyt pidempiä määräaikaisuuksia ja viime aikoina lyhyitä sijaisuuksia. Kuitenkin jatkuva sosiaalitukien varassa eläminen rassaa ja säästöjä on mahdoton kerryttää.
En ole häntä tuntenut vielä kovin pitkään, enkä osaa sanoa hänen rahankäytöstään silloin kun tulot ovat lähempänä normaaleja työssäkäyvän tuloja. Vaikuttaa käyttävän rahaa melko järkevästi, eli pakolliset menot hoitaa ennen huvia. Etsii runsaasti alennuksia ja vaatteet löytyvät monesti kirpputoreilta. Kuitenkin kaikki menee mitä tulee. Aika kallis vuokra tuloihin nähden, sekä uusiin tavaroihin ihastuminen ylimääräisen rahan käyttökohteina. Suora lainaus rahankäytöstä: "Haluan tuhlailla ja ostaa kaikenlaista, silloin kun on varaa. Tavallaan palkitsen itseni, kun olen selvinnyt tiukemmasta ajasta. En mieti tulevaisuutta ja stressaa toimeentulosta pidemmälle. Elän tässä ja nyt." Voi toki olla, että säästöjäkin kertyisi, jos tuloja olisi enemmän. Viimeksi isoa stressiä aiheutti pesukone, joka jo hetken vaikutti olevan rikki. Silloin varovaisesti otin esiin oman suhtautumisen säästämiseen: juuri tällaisia yllättäviä tilanteita varten säästän, ettei tule isoa huolta.
Suhtautuminen sijoittamiseen on enimmäkseen kielteinen. Hän ei yhtään ymmärrä mitä sijoittaminen on (oppimisvaikeus). Piti tuttavansa asuntosijoittamista typeränä, koska joutuu usein remonttihommiin tai ainakin hoitamaan ammattilaisen sen tekemään. Minunkin rahat menevät "sinne jonnekin" kuulemma ihan turhaan. Hänelle en suosittele sijoittamista, enkä oikeastaan puhu siitä hänen kanssaan.
Olen hieman huolissani hänen tulevaisuudesta ja omillaan pärjäämisestä. Rekrytoijien suhtautuminen rikkonaiseen työuraan ja sosiaalitukien mahdolliset leikkaukset tulevaisuudessa, molemmat näistä saattavat tulla yllätyksenä. Haluan auttaa, olen auttanut paljon ja autan jatkossakin, mutta silti jokaisen tulee olla vastuussa itsestään. Paras potku on potku omille persauksille, vaikka sen kantapään kautta sitten. Muutos lähtee aina itsestä, eikä koskaan muiden vaatimuksista.
5. Ystävä 2. Yrittäjäperheen ainoa lapsi. Muhkea perintö tiedossa, ja työpaikka isän yrityksessä, joka on ollut suvun hallussa pidempäänkin. Ei minkäänlaista taloudellista huolta ollut koskaan ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Hyvän kasvatuksen kuitenkin saanut, ei ole aina saanut kaikkea haluamaansa, pystyy elämään säästeliäästi ja on ahkera tekemään töitä.
Sijoittamista hän ei harrasta. Tietääkseni hänellä ei ole mitään sijoituksia missään, ja kaikki mahdollinen raha on tilillä. Toki on mahdollista, että perheen omaisuutta on jo alettu hänelle siirtämään. Näistä kun ei puhuta ja ymmärrettäväähän se on. Sijoittamattomuus on käsittääkseni puhtaasti kiinnostuksen puutetta, mikä on sinänsä kummallista, kun on opiskellut taloutta, joskin sen ehkä vähiten rahaa ja numeroita käsittelevää osa-aluetta markkinointia. Tietääkseni sijoittamista vastaan ei ole mitään, onhan yrittäjyyskin hyvin lähellä sijoittamista. Ehkä hänkin joskus aloittaa, ja silloin saatan jo olla melkoinen konkari, jolta saa oivia neuvoja yleisimpien sudenkuoppien välttämiseen. Olen kyseisen ystävän tuntenut 13 vuotta, ja toivottavasti ystävyys jatkuu läpi elämän.
En saa tuntemistani ihmisistä kunnollista keskustelukaveria sijoitusasioissa. Se on yksi syy miksi kirjoitan tätä blogia. Ymmärtääkseni monilla muilla bloggajilla on sama ongelma.
Vastauksena otsikon kysymykseen: varallisuus ja koulutustausta eivät suoraan korreloi sijoittamisen ja sijoittamattomuuden kanssa. Minun lähipiirissäni on matalasti koulutettuja henkilöitä jotka sijoittavat (vanhempani) tai ei sijoita (ystävä 1), sekä korkeasti koulutettuja jotka sijoittavat (sisko) tai ei sijoita (ystävä 2). Otos on pieni, mutta silti sanoisin, että kaikkein merkittävin tekijä on oma kiinnostus. Se on ainakin suurin syy miksi juuri minä sijoitan. Vaikka tavoitteeni ja sijoituksen motiivini liittyvät vapauteen ja taloudellisen stressin minimointiin, en todennäköisesti sijoittaisi minäkään jos en olisi siitä lainkaan kiinnostunut. Saan nautintoa jo tavoitteiden asettamisesta, sijoitusten kehityksen seuraamisesta ja strategioiden luonnista. Niinhän sitä sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi. Miksei sijoittamisessakin.
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Romahduksen pelosta
Seuraan jonkin verran Kauppalehden keskustelupalstan "rommari-ketjuja", joista myös löytää linkkejä koti- ja ulkomaisiin uutisiin ja kolumneihin. Vaikuttaa siltä, että monet tahot uskovat romahduksen tulevan lähiaikoina, jopa tänä vuonna. Martin Armstrongin ennustukset, heikko globaali talouskasvu, velkaisuus, elvytyksen aiheuttama kupla osakemarkkinoilla ym ym. Olen itsekin alkanut pelätä romahdusta, mutta en ole tehnyt mitään ylimääräisiä myyntejä. Käteistä minulla tulee joka tapauksessa olemaan varalla, tälläkin hetkellä noin 40% likvidistä omaisuudesta (johon en laske ASP-tiliä).
Rommareita on aina, ei ole sellaista päivää kun joku ei ennusta isomman romahduksen alkavan pian. Sen olen huomannut jo kauan sitten. Monesti olen lukenut romahduksen tulevan, kun "kukaan" ei sitä odota. Juuri silloin kosahtaa, kun "kaikki" odottavat kurssien vain nousevan ja nousevan. Nythän rommausta tunnutaan huutelevan joka puolella, eli eihän se silloin yllätys olisi? Katseet on käännetty kohti kesää, ja Ison-Britannian EU-jäsenyysäänestystä sekä Kreikan velkojen maksua. Myös Fedin koronnostosta puhutaan. Pitäisi tapahtua jotakin yllättävää, jotta romahdus tulisi. Nämä ovat jo tiedossa, eli teorian mukaan eivät aiheuta romahdusta, kävi miten kävi. Viime kesänä puhuttiin hyvin paljon Kreikasta, Eurosta ja velasta, mutta se olikin Kiinan kasvun heikkeneminen, mikä aiheutti elokuussa notkahduksen.
Myös työkaverini puhui, että negatiivinen sähkön hinta on vastaava asia kuin negatiiviset korot: silloin markkinoilla ei ole ihan kaikki kunnossa, ja joku tai jokin säätelee niitä liikaa. Ennemmin tai myöhemmin tulee realiteetit vastaan, ja markkinat reagoivat niiden mukaan. Paljon löytyy romahduksen puolestapuhujia. Kaikesta huolimatta yksi suurimpia virheitä sijoittamisessa on sijoittamatta jättäminen. Jos antaa pelolle jatkuvan yliotteen, ei välttämättä koskaan tule sijoittaneeksi, jolloin tuotot jäävät saamatta. Oman sijoitusurani aikana 2011 alusta lähtien on ollut Kreikan kriisiä, Fukusimaa, Krimin kriisiä ja Venäjän talouspakotteita, jatkuvaa huolta Eurosta ja globaalista velkaantumisesta ja öljyn hinnan laskua. Silti olen saanut yli 11% annualisoidun tuoton tekemällä joka vuosi uusia sijoituksia. Olisi jäänyt tuhansien eurojen tuotot saamatta, jos olisin koko ajan pelännyt sijoittaa.
Toki romahdus voi tulla, en sitä kiistä. Tällä kirjoituksella yritän kuitenkin toppuutella pelkoa ennen kaikkea itsessäni. Vaikka romahdusta siellä ja täällä huudellaan, niin ei se välttämättä tule. Indeksit voivat myös nousta tai jatkaa eteenpäin vaakatasossa.
Huhtikuusta en tällä kertaa tee tuloskatsausta. Se oli suurin piirtein nollatuloskuukausi. UPM ja Huhtamäki ovat nousseet mukavasti tällä kvartaalilla. Säästöjä tuli reilu 500€, vaikka maksoin jopa kaksi pientä ulkomaanmatkaa, jotka ovat edessä toukokuussa. Asumisen, ruoan ja bensojen jälkeen minulle jää näköjään noin 1000€ kuukaudessa käytettäväksi mihin haluan ja loput säästöön. Mutta mielestäni tulevaisuuden varalle on järkevääkin säästää nykyisellä leikkausten aikakaudella. Vuoden säästötavoitetta lienee kuitenkin tarpeen korottaa reilusti, sillä olen asettanut liian helpon tavoitteen.
Nyt toukokuun ensimmäiset kolme päivää ovat kääntäneet kvartaalin kokonaistuloksen hennosti miinukselle. Tein normaalisti uusia rahastomerkintöjä kuun alussa. En välitä Sell in May -huuteluista. Eihän tammikuuilmiökään tullut tänä vuonna.
Rommareita on aina, ei ole sellaista päivää kun joku ei ennusta isomman romahduksen alkavan pian. Sen olen huomannut jo kauan sitten. Monesti olen lukenut romahduksen tulevan, kun "kukaan" ei sitä odota. Juuri silloin kosahtaa, kun "kaikki" odottavat kurssien vain nousevan ja nousevan. Nythän rommausta tunnutaan huutelevan joka puolella, eli eihän se silloin yllätys olisi? Katseet on käännetty kohti kesää, ja Ison-Britannian EU-jäsenyysäänestystä sekä Kreikan velkojen maksua. Myös Fedin koronnostosta puhutaan. Pitäisi tapahtua jotakin yllättävää, jotta romahdus tulisi. Nämä ovat jo tiedossa, eli teorian mukaan eivät aiheuta romahdusta, kävi miten kävi. Viime kesänä puhuttiin hyvin paljon Kreikasta, Eurosta ja velasta, mutta se olikin Kiinan kasvun heikkeneminen, mikä aiheutti elokuussa notkahduksen.
Myös työkaverini puhui, että negatiivinen sähkön hinta on vastaava asia kuin negatiiviset korot: silloin markkinoilla ei ole ihan kaikki kunnossa, ja joku tai jokin säätelee niitä liikaa. Ennemmin tai myöhemmin tulee realiteetit vastaan, ja markkinat reagoivat niiden mukaan. Paljon löytyy romahduksen puolestapuhujia. Kaikesta huolimatta yksi suurimpia virheitä sijoittamisessa on sijoittamatta jättäminen. Jos antaa pelolle jatkuvan yliotteen, ei välttämättä koskaan tule sijoittaneeksi, jolloin tuotot jäävät saamatta. Oman sijoitusurani aikana 2011 alusta lähtien on ollut Kreikan kriisiä, Fukusimaa, Krimin kriisiä ja Venäjän talouspakotteita, jatkuvaa huolta Eurosta ja globaalista velkaantumisesta ja öljyn hinnan laskua. Silti olen saanut yli 11% annualisoidun tuoton tekemällä joka vuosi uusia sijoituksia. Olisi jäänyt tuhansien eurojen tuotot saamatta, jos olisin koko ajan pelännyt sijoittaa.
Toki romahdus voi tulla, en sitä kiistä. Tällä kirjoituksella yritän kuitenkin toppuutella pelkoa ennen kaikkea itsessäni. Vaikka romahdusta siellä ja täällä huudellaan, niin ei se välttämättä tule. Indeksit voivat myös nousta tai jatkaa eteenpäin vaakatasossa.
Huhtikuusta en tällä kertaa tee tuloskatsausta. Se oli suurin piirtein nollatuloskuukausi. UPM ja Huhtamäki ovat nousseet mukavasti tällä kvartaalilla. Säästöjä tuli reilu 500€, vaikka maksoin jopa kaksi pientä ulkomaanmatkaa, jotka ovat edessä toukokuussa. Asumisen, ruoan ja bensojen jälkeen minulle jää näköjään noin 1000€ kuukaudessa käytettäväksi mihin haluan ja loput säästöön. Mutta mielestäni tulevaisuuden varalle on järkevääkin säästää nykyisellä leikkausten aikakaudella. Vuoden säästötavoitetta lienee kuitenkin tarpeen korottaa reilusti, sillä olen asettanut liian helpon tavoitteen.
Nyt toukokuun ensimmäiset kolme päivää ovat kääntäneet kvartaalin kokonaistuloksen hennosti miinukselle. Tein normaalisti uusia rahastomerkintöjä kuun alussa. En välitä Sell in May -huuteluista. Eihän tammikuuilmiökään tullut tänä vuonna.
torstai 21. huhtikuuta 2016
"Ostan yhtiötä x, koska sen tuotetta tarvitaan aina"
Tämä kirjoitus saattaa sisältää kärjistämistä, liioittelua ja ehkä pieni silaus huumoria, jos oikein syvältä kaivaa. Ei kannata ottaa tosissaan.
Olen moneen kertaan lukenut otsikossa esitetyn perusteen, miksi ollaan sijoitettu yhtiöön x. Usein perustelu loppuu siihen. Jostain syystä tulen hieman huvittuneeksi, kun joku tätä perustetta käyttää, edes osana muita perusteita. Tätä perustettahan voi käyttää melkein minkä tahansa yhtiön kohdalla:
Ostin YIT:tä, koska ainahan taloja on rakennettava ja ihmisten on jossain asuttava.
Ostin Keskoa, koska ainahan ihmisten on jotakin syötävä.
Ostin Fortumia, koska ainahan ihmisten on saatava sähköä.
Ostin Orionia, koska ainahan ihmisten on saatava lääkkeitä.
Ostin Nordeaa, koska ainahan ihmisten on käytettävä pankkeja.
Ostin Teliasoneraa, koska ainahan ihmisten on puhuttava puhelimella ja päästävä nettiin.
Ostin Storaa, koska paperiahan tarvitaan digitalisoitumisesta huolimatta aina.
Ostin Olvia, koska ainahan ihmiset juovat olutta.
Ostin Huhtamäkeä, koska elintarvikkeet pitää pakata aina johonkin.
Ostin Konetta, koska hissejä pitää rakentaa taloihin, joita pitää myös rakentaa, koska ihmisten on asuttava jossakin.
Lista on loputon.
Todellisuudessa ihmisten pitää vain syödä, juoda, hengittää ja nukkua, eikä nekään itse asiassa ole välttämättömiä. Kuoleminen on todellisuudessa ainoa pakko elämässä. Onko pörssiin listattuna hautaustoimistoja?
Osakkeen ostamisen perusteena ei saisi koskaan olla vain ja ainoastaan "koska sen tuotetta tarvitaan aina". Mitä sitten vaikka tarvitaankin? Ei se pelkästään sijoituksesta voitollista tee. Ei mikään pörssiyritys ole monopoliasemassa, aina on kilpailijoita. Ei osakkeen hinta pysy entisellä tasollaan, jos yhtiön tulos heikkenee. Yrityksen osakekurssihan on fundamenttien mukaan osingonmaksukyky hamaan tulevaisuuteen diskonttattuna tuottovaatimuksella. Jos tulevaisuuden osingonmaksukyky alenee heikkenevän tuloksen myötä, myös osakkeen arvo putoaa. Näin teoriassa, mutta tietenkin psykologialla on valtava merkitys.
Suosittelen siis tämän perusteen lisäksi miettimään muitakin syitä ostaa osaketta. Muuten se on ihan tikanheittoa, mikä toki saattaa osua hyvinkin, kuten itselläni on osunut joskus. Sijoituskohteen valinnassa kannattaa keskittyä tutkimaan vähintään osakkeen hintaa ja arvostustasoa, brändiä ja kilpailukykyä suhteessa muihin vastaaviin yrityksiin, sekä yrityksen ja yleensä toimialan tulevaisuuden näkymiä. Tai sitten voi jättää kaiken tämän muille ja ostaa rahastoa/etf:ää. Tätä suosin nykyään itse, koska en usko pitkällä tähtäimellä olevani kovin hyvä osakepoiminnassa.
Toinen kvartaali on alkanut piristävän vihertävästi. Osinkoja tulee ja kurssit nousevat (paitsi tänään), joten mikäs tässä ollessa. Toki vuosi on edelleen hieman miinuksella. Ostoja tuli tehtyä kuun alussa melko paljon verrattuna viimeaikoina tehtyihin sijoituksiin. Hyvin lyhyen tähtäimen perusteella (kolme kvartaalia) sijoitusstrategiani on toiminut hyvin. Olen ostanut tavallista enemmän viime lokakuun alussa, myynyt tammikuun alun "huipulla", ostanut jälleen helmikuussa ja nyt huhtikuussa halvalla. Parempaan tulokseen olen päässyt kuin tasasummilla. Mutta jatketaan seurantaa, ja vasta vuosien kuluttua selviää onko tämä strategia tasasummia parempi.
Olen moneen kertaan lukenut otsikossa esitetyn perusteen, miksi ollaan sijoitettu yhtiöön x. Usein perustelu loppuu siihen. Jostain syystä tulen hieman huvittuneeksi, kun joku tätä perustetta käyttää, edes osana muita perusteita. Tätä perustettahan voi käyttää melkein minkä tahansa yhtiön kohdalla:
Ostin YIT:tä, koska ainahan taloja on rakennettava ja ihmisten on jossain asuttava.
Ostin Keskoa, koska ainahan ihmisten on jotakin syötävä.
Ostin Fortumia, koska ainahan ihmisten on saatava sähköä.
Ostin Orionia, koska ainahan ihmisten on saatava lääkkeitä.
Ostin Nordeaa, koska ainahan ihmisten on käytettävä pankkeja.
Ostin Teliasoneraa, koska ainahan ihmisten on puhuttava puhelimella ja päästävä nettiin.
Ostin Storaa, koska paperiahan tarvitaan digitalisoitumisesta huolimatta aina.
Ostin Olvia, koska ainahan ihmiset juovat olutta.
Ostin Huhtamäkeä, koska elintarvikkeet pitää pakata aina johonkin.
Ostin Konetta, koska hissejä pitää rakentaa taloihin, joita pitää myös rakentaa, koska ihmisten on asuttava jossakin.
Lista on loputon.
Todellisuudessa ihmisten pitää vain syödä, juoda, hengittää ja nukkua, eikä nekään itse asiassa ole välttämättömiä. Kuoleminen on todellisuudessa ainoa pakko elämässä. Onko pörssiin listattuna hautaustoimistoja?
Osakkeen ostamisen perusteena ei saisi koskaan olla vain ja ainoastaan "koska sen tuotetta tarvitaan aina". Mitä sitten vaikka tarvitaankin? Ei se pelkästään sijoituksesta voitollista tee. Ei mikään pörssiyritys ole monopoliasemassa, aina on kilpailijoita. Ei osakkeen hinta pysy entisellä tasollaan, jos yhtiön tulos heikkenee. Yrityksen osakekurssihan on fundamenttien mukaan osingonmaksukyky hamaan tulevaisuuteen diskonttattuna tuottovaatimuksella. Jos tulevaisuuden osingonmaksukyky alenee heikkenevän tuloksen myötä, myös osakkeen arvo putoaa. Näin teoriassa, mutta tietenkin psykologialla on valtava merkitys.
Suosittelen siis tämän perusteen lisäksi miettimään muitakin syitä ostaa osaketta. Muuten se on ihan tikanheittoa, mikä toki saattaa osua hyvinkin, kuten itselläni on osunut joskus. Sijoituskohteen valinnassa kannattaa keskittyä tutkimaan vähintään osakkeen hintaa ja arvostustasoa, brändiä ja kilpailukykyä suhteessa muihin vastaaviin yrityksiin, sekä yrityksen ja yleensä toimialan tulevaisuuden näkymiä. Tai sitten voi jättää kaiken tämän muille ja ostaa rahastoa/etf:ää. Tätä suosin nykyään itse, koska en usko pitkällä tähtäimellä olevani kovin hyvä osakepoiminnassa.
Toinen kvartaali on alkanut piristävän vihertävästi. Osinkoja tulee ja kurssit nousevat (paitsi tänään), joten mikäs tässä ollessa. Toki vuosi on edelleen hieman miinuksella. Ostoja tuli tehtyä kuun alussa melko paljon verrattuna viimeaikoina tehtyihin sijoituksiin. Hyvin lyhyen tähtäimen perusteella (kolme kvartaalia) sijoitusstrategiani on toiminut hyvin. Olen ostanut tavallista enemmän viime lokakuun alussa, myynyt tammikuun alun "huipulla", ostanut jälleen helmikuussa ja nyt huhtikuussa halvalla. Parempaan tulokseen olen päässyt kuin tasasummilla. Mutta jatketaan seurantaa, ja vasta vuosien kuluttua selviää onko tämä strategia tasasummia parempi.
perjantai 8. huhtikuuta 2016
Miksi olen sijoittanut näihin osakkeisiin ja rahastoihin?
Salkkuni koostuu tällä hetkellä viidestä suomalaisesta osakkeesta ja viidestä ympäri maailman hajautetusta rahastosta. Tässä tekstissä käyn läpi, miksi olen päätynyt ostamaan kyseisiä osakkeita/rahastoja, mihin hintaan olen ne saanut, mikä on ollut niiden tuotto tähän mennessä ja mitä aion niille tehdä tulevaisuudessa. Kaikki osto- ja myyntihinnat sisältävät kaupankäyntikulut, ja osingot ovat laskettu tuottoihin nettona. Ainoastaan nykyhinta on bruttohinta, joten nettotuotot eivät ole ihan niin hyvät kuin alla esitetään. Aloitetaan Suomi-osakkeista:
1. Elisa. Osto Q1/2013 hintaan 16,97 - nykyarvo 32,55 - osinkoja saatu neljänä vuonna.
Elisa on tuottanut noin kolmessa vuodessa +1139€ osinkoineen, eli noin +110%. Olen myynyt puolet pois 1000€ verohyödyn saadakseni vuoden 2015 syksyllä, hintaan 29,51. Saadusta verohyödystä huolimatta tuohon hintaan ei olisi kannattanut myydä, mutta helppo sanoa jälkikäteen. Elisan olen ostanut alun perin Kauppalehden foorumien keskustelujen perusteella. Hyvä osingonmaksaja, ja ajoituksessa on kieltämättä käynyt hyvä tuuri. Alkuperäinen sijoitus on yli tuplaantunut, ja olen jo saanut niin sanotusti omani pois, eli jäisin kaupasta hieman voitolle, vaikka Elisa tekisi seuraavana pörssipäivänä konkurssin. Pysyy salkussani, ei ole aikeita myydä.
2. Huhtamäki. Osto Q1/2011 hintaan 10,18 - nykyarvo 33,07 - osinkoja saatu viitenä vuonna (tässä kuussa kuudes osinkovuosi).
Huhtamäki on prosenteissa salkkuni kovatuottoisin osake, hankintahintaan nähden tuottoa on tullut noin +180% ja euroissa +1718€. Hankin sen alun perin Kauppalehden foorumeiden keskustelun perusteella, ja pitää sanoa että todella hyvä tuuri on käynyt tämän kanssa. Huhtamäki ei ole koskaan ollut mediaseksikäs firma, eli on saanut pysyä pitkälti poissa otsikoista, ja tehnyt salakavalasti kovan arvonnousun. Vuoden 2014 viimeisinä päivinä valitettavasti myin puolet pois hintaan 21,84, vastaavasti 1000€ verotusrajan hyödyntääkseni. Saatu verohyöty on pienempi kuin sen jälkeinen arvonnousu on ollut. Onneksi en kuitenkaan myynyt tuolloin kaikkea, ja toisaalta onhan tässä nuo myynnistä saadut rahat jo sijoitettu uudelleen tuottavasti. Huhtamäki pysyy salkussani. Päätellen osinkojen pienuudesta sillä on edelleen näköpiirissä investointikohteita, en tosin varmaksi osaa sanoa koska seuraan vain vähän uutisointia.
3. Fortum. Osto kahdessa erässä: Q1/2011 hintaan 22,02 ja Q1/2012 hintaan 16,07, keskihinta 18,66 - nykyarvo 11,49 - osinkoja saatu kuutena vuonna.
Fortum on sijoitusurani toiseksi huonoin sijoitus. Se on muhkeista osingoista huolimatta tappiolla -304€. Prosenteissa noin -15%. Fortum on sijoitusurani ensimmäinen ostos. En enää muista miksi alun perin sen hankin, että oliko mahdollisesti kyseessä sitä, että se oli tuttu nimi ja tarjosi hyvän osingon heti alkuun. Olin juuri aloittanut opiskelemaan energia-alaa, ja uskoin alan valoisaan tulevaisuuteen. No, ei se nyt ihan niin valoisasti ole mennyt, ja tulevaisuuskin näyttää pimeältä. Etenkin energiantuottajalle, jollainen Fortum eittämättä on vähittäismyynnin lisäksi. Pohjoismaissa on tällä hetkellä sähköstä ylitarjontaa, koska sähkönkulutus ei ole kasvanut moneen vuoteen, kuten muutama vuosi sitten ennakoitiin. Kalliimpia fossiilisia käyttäviä laitoksia on suljettu kannattamattomana, Ruotsissa jopa ydinvoimaa. Mikään uusi tuotanto ei ole tällä hetkellä kannattavaa ilman valtion tukia, ja tuulivoima on ainoa kasvava tuotantomuoto. Vesivoimaa ei voi enää juurikaan lisää rakentaa. Itse asiassa mikään muu uusi tuotanto ei ole lähellekään kannattavaa. Karkeasti arvioiden viiden vuoden sähköfutuurien hinta on noin puolet siitä, mitä sähkön tuottaminen esimerkiksi uudelle ydinvoimalle maksaa, puhumattakaan kalliimmista polttovoimalaitoksista. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Fennovoima-hanke osoittautuisi voitolliseksi, ellei sähkömarkkinoilla tapahdu dramaattisia muutoksia. Fortuma omista Pohjoismaissa lähinnä vesivoimaa ja ydinvoimaa, jotka ovat niitä halvimpia tuotantomuotoja, mutta sähkön markkinahinnan lasku on suoraan pois myös näillä tuotantomuodoilla tuotetun sähkön kannattavuudesta. Tulevaisuudessa sähkön hinnan odotetaan edelleen laskevan, eikä ainakaan merkittävästi nousevan. Pohjoismaihin ei siis kannata investoida, tuulivoimaa lukuunottamatta. Kysymys lähinnä kuuluukin, saako Fortum tehtyä hyviä ulkomaan investointeja. Se on jo vaikeampi kysymys, eikä minulla ole esittää arviota. Pysyy toistaiseksi salkussani, mutta olen alkanut harkitsemaan myymistä sopivaan hintaan, jotta voin vähentää tappiot verotuksessa.
4. Sampo. Osto Q2/2012 hintaan 20,05 - nykyarvo 41,09 - osingot saatu kolmena vuonna (pian neljäs)
Sampo on yksi parhaista sijoituksistani. Kaiken kaikkiaan se on tuottanut tähän mennessä +1292€, eli noin 120% neljän vuoden aikana. Tämä on hankittu niin ikään Kauppalehden foorumeiden seurannan perusteella, joten kyllä siellä toisinaan osataan aavistaa hyvät sijoituskohteet. Viime aikoina Sampo on jonkin verran laskenut, sillä hinta oli lähes 50€ vuosi sitten. Pidän tästä osakkeesta, eikä ole mitään aikomusta myydä.
5. UPM-Kymmene. Osto Q1/2012 hintaan 10,87 ja Q2/2012 hintaan 8,97, keskihinta 9,82 - nykyarvo 14,55 - osinkoja saatu viitenä vuonna.
Upm on tuottanut neljän vuoden aikana +1458€, eli noin +70%. Tämäkin on kelpo tuotto, keskimääräistä selvästi parempi, 14-15% annualisoituna. UPM on ostettu alun perin salkkuun hajautuksen vuoksi, sillä tuolloin vain Huhtamäki oli ainoa teollisuutta edustanut osakkeeni, ja sekin hieman kevyempää teollisuutta. En muista enää mikä oli Kauppalehden foorumien osuus tälle päätökselle, mutta olen ollut tyytyväinen. Metsäteollisuuden vaikeuksia on uumoiltu jo pidempään paperin kysynnän ja siten hinnan pudottua (en ole muuten varma onko hinta oikeasti pudonnut, mutta oletan niin). Alkuvuonna kurssi on ollut matkalla alaspäin, mutta ei kuitenkaan romahtanut. Pysyy salkussani, en ole aikeissa myydä, mutta en tee lisäyksiäkään.
Olen omistanut aiemmin Orionin ja Alma Median osakkeita. Orionin kaupasta jäin vain hieman voitolle, ja olisin yli 100% voitolla viiden vuoden ajalla, jos en olisi tätä koskaan myynyt. Toisaalta sijoitin Orionin myynnistä saadut rahat Sampoon, ja sitä ostoa en olisi välttämättä koskaan tehnyt jos olisin päättänyt pitää Orionin. Alma Mediasta otin kunnolla turpaan, -516€, prosenteissa -50% viiden vuoden ajalla. Tämän myynnin tein verotussyistä, koska olen tänä vuonna myynyt jo voitolla olleita rahastoja, ja tämän vuoden osingoistakin voin luovutustappiot vähentää.
Rahastot. Näiden analysointiin en käytä kovinkaan paljon aikaa. Omistan viittä Seligsonin osakerahastoa, jotka sijoittavat ympäri maailman. Näihin sijoittamisen aloitin Q2/2013, eli vanhimmat ostoerät ovat olleet salkussani vasta kolmisen vuotta. Ostan näitä jatkuvasti lisää, sillä lähivuosien tavoitteeni on nostaa rahastojen osuutta salkussani merkittävästi. Tällä hetkellä osuus on noin 55%, ja tavoite on 65-70%. Rahastojen avulla hajautan maantieteellisesti ja toimialakohtaisesti. Omistan niitä, koska ne ovat vähäkuluisia, ei mene osinkoveroa, ja luotan salkunhoitajan itseäni parempaan näkemykseen markkinoista ja siitä mihin kannattaa sijoittaa.
Seligson Aasia. Voitolla vaivaiset +46€ eli +3%. En harkitse myyntiä, vaan pidän salkussa hajautuksen vuoksi. Tämä on ehkä typerää, mutta saa nähdä miten kehittyy jatkossa.
Seligson Global Brands. Voitolla +485€ eli +21%. Kova luotto kyseiseen rahastoon, aion lisätä melko paljonkin tätä.
Seligson Global Pharma. Voitolla +551€ eli +20%. Luotto on kova myös tähän rahastoon.
Seligson Kehittyvät markkinat. Tappiolla -73€ eli -8%. Kiina on tätä painanut alas, mutta pitkällä aikavälillä (=vuosikymmeniä) uskon kehittyvien markkinoiden tuottavan hyvin. Paino salkussa alhainen, mutta nousemaan päin. Viime aikoina roima kurssilasku on pysähtynyt, ja kääntynyt varovaiseen nousuun.
Seligson Phoebus. Voitolla +456€ eli +14%. Keskimääräistä tuottoa tarjonnut tähän mennessä, ja uskon saman tahdin jatkuvan myös tulevaisuudessa.
Salkkuni arvo tänään 8.4.2016 päätöskursseilla on noin 20207€ ja tuottoa olen saanut +6319€. Tämä on osittainen nettotuotto, eli osingot on jo verotettu ja kulut huomioitu, mutta luovutusvoittoveroa ei ole huomioitu niille osakkeille, joita en ole myynyt. Annualisoitu vuosituotto on 10,17%, mikä on hieman alakanttiin, laskennan yksinkertaistusten vuoksi. Tästä voi lukea lisää aiemmasta kirjoituksestani annualisoitu tuotto.
Kakkoskvartaali on alkanut tappiotunnelmissa, -2,27%. Se on kuitenkin aika pieni tappio, ja kurottavissa kiinni yhden hyvän pörssipäivän myötä. Seuraavaksi jatkan rahastomerkintöjä Global Brandsiin ja Kehittyviin markkinoihin. Toukokuussa jälleen lisään todennäköisesti jokaista rahastoa, riippuen strategiatyökalun suosituksesta.
1. Elisa. Osto Q1/2013 hintaan 16,97 - nykyarvo 32,55 - osinkoja saatu neljänä vuonna.
Elisa on tuottanut noin kolmessa vuodessa +1139€ osinkoineen, eli noin +110%. Olen myynyt puolet pois 1000€ verohyödyn saadakseni vuoden 2015 syksyllä, hintaan 29,51. Saadusta verohyödystä huolimatta tuohon hintaan ei olisi kannattanut myydä, mutta helppo sanoa jälkikäteen. Elisan olen ostanut alun perin Kauppalehden foorumien keskustelujen perusteella. Hyvä osingonmaksaja, ja ajoituksessa on kieltämättä käynyt hyvä tuuri. Alkuperäinen sijoitus on yli tuplaantunut, ja olen jo saanut niin sanotusti omani pois, eli jäisin kaupasta hieman voitolle, vaikka Elisa tekisi seuraavana pörssipäivänä konkurssin. Pysyy salkussani, ei ole aikeita myydä.
2. Huhtamäki. Osto Q1/2011 hintaan 10,18 - nykyarvo 33,07 - osinkoja saatu viitenä vuonna (tässä kuussa kuudes osinkovuosi).
Huhtamäki on prosenteissa salkkuni kovatuottoisin osake, hankintahintaan nähden tuottoa on tullut noin +180% ja euroissa +1718€. Hankin sen alun perin Kauppalehden foorumeiden keskustelun perusteella, ja pitää sanoa että todella hyvä tuuri on käynyt tämän kanssa. Huhtamäki ei ole koskaan ollut mediaseksikäs firma, eli on saanut pysyä pitkälti poissa otsikoista, ja tehnyt salakavalasti kovan arvonnousun. Vuoden 2014 viimeisinä päivinä valitettavasti myin puolet pois hintaan 21,84, vastaavasti 1000€ verotusrajan hyödyntääkseni. Saatu verohyöty on pienempi kuin sen jälkeinen arvonnousu on ollut. Onneksi en kuitenkaan myynyt tuolloin kaikkea, ja toisaalta onhan tässä nuo myynnistä saadut rahat jo sijoitettu uudelleen tuottavasti. Huhtamäki pysyy salkussani. Päätellen osinkojen pienuudesta sillä on edelleen näköpiirissä investointikohteita, en tosin varmaksi osaa sanoa koska seuraan vain vähän uutisointia.
3. Fortum. Osto kahdessa erässä: Q1/2011 hintaan 22,02 ja Q1/2012 hintaan 16,07, keskihinta 18,66 - nykyarvo 11,49 - osinkoja saatu kuutena vuonna.
Fortum on sijoitusurani toiseksi huonoin sijoitus. Se on muhkeista osingoista huolimatta tappiolla -304€. Prosenteissa noin -15%. Fortum on sijoitusurani ensimmäinen ostos. En enää muista miksi alun perin sen hankin, että oliko mahdollisesti kyseessä sitä, että se oli tuttu nimi ja tarjosi hyvän osingon heti alkuun. Olin juuri aloittanut opiskelemaan energia-alaa, ja uskoin alan valoisaan tulevaisuuteen. No, ei se nyt ihan niin valoisasti ole mennyt, ja tulevaisuuskin näyttää pimeältä. Etenkin energiantuottajalle, jollainen Fortum eittämättä on vähittäismyynnin lisäksi. Pohjoismaissa on tällä hetkellä sähköstä ylitarjontaa, koska sähkönkulutus ei ole kasvanut moneen vuoteen, kuten muutama vuosi sitten ennakoitiin. Kalliimpia fossiilisia käyttäviä laitoksia on suljettu kannattamattomana, Ruotsissa jopa ydinvoimaa. Mikään uusi tuotanto ei ole tällä hetkellä kannattavaa ilman valtion tukia, ja tuulivoima on ainoa kasvava tuotantomuoto. Vesivoimaa ei voi enää juurikaan lisää rakentaa. Itse asiassa mikään muu uusi tuotanto ei ole lähellekään kannattavaa. Karkeasti arvioiden viiden vuoden sähköfutuurien hinta on noin puolet siitä, mitä sähkön tuottaminen esimerkiksi uudelle ydinvoimalle maksaa, puhumattakaan kalliimmista polttovoimalaitoksista. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Fennovoima-hanke osoittautuisi voitolliseksi, ellei sähkömarkkinoilla tapahdu dramaattisia muutoksia. Fortuma omista Pohjoismaissa lähinnä vesivoimaa ja ydinvoimaa, jotka ovat niitä halvimpia tuotantomuotoja, mutta sähkön markkinahinnan lasku on suoraan pois myös näillä tuotantomuodoilla tuotetun sähkön kannattavuudesta. Tulevaisuudessa sähkön hinnan odotetaan edelleen laskevan, eikä ainakaan merkittävästi nousevan. Pohjoismaihin ei siis kannata investoida, tuulivoimaa lukuunottamatta. Kysymys lähinnä kuuluukin, saako Fortum tehtyä hyviä ulkomaan investointeja. Se on jo vaikeampi kysymys, eikä minulla ole esittää arviota. Pysyy toistaiseksi salkussani, mutta olen alkanut harkitsemaan myymistä sopivaan hintaan, jotta voin vähentää tappiot verotuksessa.
4. Sampo. Osto Q2/2012 hintaan 20,05 - nykyarvo 41,09 - osingot saatu kolmena vuonna (pian neljäs)
Sampo on yksi parhaista sijoituksistani. Kaiken kaikkiaan se on tuottanut tähän mennessä +1292€, eli noin 120% neljän vuoden aikana. Tämä on hankittu niin ikään Kauppalehden foorumeiden seurannan perusteella, joten kyllä siellä toisinaan osataan aavistaa hyvät sijoituskohteet. Viime aikoina Sampo on jonkin verran laskenut, sillä hinta oli lähes 50€ vuosi sitten. Pidän tästä osakkeesta, eikä ole mitään aikomusta myydä.
5. UPM-Kymmene. Osto Q1/2012 hintaan 10,87 ja Q2/2012 hintaan 8,97, keskihinta 9,82 - nykyarvo 14,55 - osinkoja saatu viitenä vuonna.
Upm on tuottanut neljän vuoden aikana +1458€, eli noin +70%. Tämäkin on kelpo tuotto, keskimääräistä selvästi parempi, 14-15% annualisoituna. UPM on ostettu alun perin salkkuun hajautuksen vuoksi, sillä tuolloin vain Huhtamäki oli ainoa teollisuutta edustanut osakkeeni, ja sekin hieman kevyempää teollisuutta. En muista enää mikä oli Kauppalehden foorumien osuus tälle päätökselle, mutta olen ollut tyytyväinen. Metsäteollisuuden vaikeuksia on uumoiltu jo pidempään paperin kysynnän ja siten hinnan pudottua (en ole muuten varma onko hinta oikeasti pudonnut, mutta oletan niin). Alkuvuonna kurssi on ollut matkalla alaspäin, mutta ei kuitenkaan romahtanut. Pysyy salkussani, en ole aikeissa myydä, mutta en tee lisäyksiäkään.
Olen omistanut aiemmin Orionin ja Alma Median osakkeita. Orionin kaupasta jäin vain hieman voitolle, ja olisin yli 100% voitolla viiden vuoden ajalla, jos en olisi tätä koskaan myynyt. Toisaalta sijoitin Orionin myynnistä saadut rahat Sampoon, ja sitä ostoa en olisi välttämättä koskaan tehnyt jos olisin päättänyt pitää Orionin. Alma Mediasta otin kunnolla turpaan, -516€, prosenteissa -50% viiden vuoden ajalla. Tämän myynnin tein verotussyistä, koska olen tänä vuonna myynyt jo voitolla olleita rahastoja, ja tämän vuoden osingoistakin voin luovutustappiot vähentää.
Rahastot. Näiden analysointiin en käytä kovinkaan paljon aikaa. Omistan viittä Seligsonin osakerahastoa, jotka sijoittavat ympäri maailman. Näihin sijoittamisen aloitin Q2/2013, eli vanhimmat ostoerät ovat olleet salkussani vasta kolmisen vuotta. Ostan näitä jatkuvasti lisää, sillä lähivuosien tavoitteeni on nostaa rahastojen osuutta salkussani merkittävästi. Tällä hetkellä osuus on noin 55%, ja tavoite on 65-70%. Rahastojen avulla hajautan maantieteellisesti ja toimialakohtaisesti. Omistan niitä, koska ne ovat vähäkuluisia, ei mene osinkoveroa, ja luotan salkunhoitajan itseäni parempaan näkemykseen markkinoista ja siitä mihin kannattaa sijoittaa.
Seligson Aasia. Voitolla vaivaiset +46€ eli +3%. En harkitse myyntiä, vaan pidän salkussa hajautuksen vuoksi. Tämä on ehkä typerää, mutta saa nähdä miten kehittyy jatkossa.
Seligson Global Brands. Voitolla +485€ eli +21%. Kova luotto kyseiseen rahastoon, aion lisätä melko paljonkin tätä.
Seligson Global Pharma. Voitolla +551€ eli +20%. Luotto on kova myös tähän rahastoon.
Seligson Kehittyvät markkinat. Tappiolla -73€ eli -8%. Kiina on tätä painanut alas, mutta pitkällä aikavälillä (=vuosikymmeniä) uskon kehittyvien markkinoiden tuottavan hyvin. Paino salkussa alhainen, mutta nousemaan päin. Viime aikoina roima kurssilasku on pysähtynyt, ja kääntynyt varovaiseen nousuun.
Seligson Phoebus. Voitolla +456€ eli +14%. Keskimääräistä tuottoa tarjonnut tähän mennessä, ja uskon saman tahdin jatkuvan myös tulevaisuudessa.
Salkkuni arvo tänään 8.4.2016 päätöskursseilla on noin 20207€ ja tuottoa olen saanut +6319€. Tämä on osittainen nettotuotto, eli osingot on jo verotettu ja kulut huomioitu, mutta luovutusvoittoveroa ei ole huomioitu niille osakkeille, joita en ole myynyt. Annualisoitu vuosituotto on 10,17%, mikä on hieman alakanttiin, laskennan yksinkertaistusten vuoksi. Tästä voi lukea lisää aiemmasta kirjoituksestani annualisoitu tuotto.
Kakkoskvartaali on alkanut tappiotunnelmissa, -2,27%. Se on kuitenkin aika pieni tappio, ja kurottavissa kiinni yhden hyvän pörssipäivän myötä. Seuraavaksi jatkan rahastomerkintöjä Global Brandsiin ja Kehittyviin markkinoihin. Toukokuussa jälleen lisään todennäköisesti jokaista rahastoa, riippuen strategiatyökalun suosituksesta.
torstai 31. maaliskuuta 2016
Maaliskuu ja ensimmäinen kvartaali paketissa
Tappiollinen kvartaali siitä sitten tuli, niin kuin melkein koko kvartaalin ajan vaikuttikin. Lopulta tappiota kertyi -1183€, joka on prosenteissa -5,45% . Vertailuindeksi jäi tappiolle -5,51%, joten sen voitin hiuksen hienosti. Kvartaalin aikana myyntejä oli ostoja enemmän, kokonaisuudessaan 383€ myynnin puolella. Tulevalla kvartaalilla olen ostolaidassa. Tällä hetkellä annualisoitu vuosituotto on 11,55%, kun sijoittamista on takana noin 5v2kk. Tuottoprosentti on edelleen selvästi parempi kuin 6-8%, jonka odotan pitkällä aikavälillä saavani.
Ykköskvartaalilla salkun ainoat voitolle jääneet olivat Alma Media, jonka myin alkukuussa hintaan 3,35 sekä Seligsonin Kehittyvät markkinat -rahasto. Eniten tappiolle jäivät Sampo ja Seligson Global Pharma, kummatkin yli -10%. Myös salkkuni suurin yksittäinen sijoitus, UPM-Kymmene, jäi tappiolle enemmän kuin salkku keskimäärin.
Sijoitustappioista huolimatta varallisuuteni kasvoi +1259€, tästä kiitos säästöille, joita tuli yli 2400€. Pystyin säästämään tuloistani 44,7%. Menoni olivat kaikkina kuukausina välillä 950-1070€. Peruselämisen lisäksi rahaa kului bensaan (muutama käynti kotikonnuilla sekä neljä päiväreissua kauemmas), Tallinnan reissuun, työttömyyskassan vuosimaksuun, kuntosalimaksuun, vaatteisiin ja ravintoloihin. Mitään kallista tavaraa en ostanut. Tulevalla kvartaalilla edessä olisi ainakin vakuutusten vuosimaksu, yksi hieman kalliimpi reissu ja pari syntymäpäivälahjaa. Tulot pysynevät ennallaan.
Kakkoskvartaalilla tiedossa on osinkojen kilahtelua tilille, sekä reippaasti lisämerkintöjä rahastoihin. Heti ensimmäisenä päivänä merkintöjä tulee lähes 500 eurolla, ja myöhemmin yli tuhannella eurolla lisää. Osingot sijoitan uudelleen, samoin Alma Median myynnistä saadut rahat.
Tälle vuodelle asetetut tavoitteet on toistaiseksi saavutettu. Ainoastaan markkinaseurannan vähentäminen ei ole onnistunut. Edelleen vähintään vilkaisen sijoitusten päivämuutokset joka päivä.
Blogiin on alkanut virrata lukijoita ja kommentoijia, kiitos kaikille! Yksi teksteistä on saanut jo yli 100 lukukertaa ja yhteensä blogin lukukertoja on yli 1400. Kiitos kuuluu erityisesti muille bloggaajille, joiden blogilistaan olen päässyt.
Ykköskvartaalilla salkun ainoat voitolle jääneet olivat Alma Media, jonka myin alkukuussa hintaan 3,35 sekä Seligsonin Kehittyvät markkinat -rahasto. Eniten tappiolle jäivät Sampo ja Seligson Global Pharma, kummatkin yli -10%. Myös salkkuni suurin yksittäinen sijoitus, UPM-Kymmene, jäi tappiolle enemmän kuin salkku keskimäärin.
Sijoitustappioista huolimatta varallisuuteni kasvoi +1259€, tästä kiitos säästöille, joita tuli yli 2400€. Pystyin säästämään tuloistani 44,7%. Menoni olivat kaikkina kuukausina välillä 950-1070€. Peruselämisen lisäksi rahaa kului bensaan (muutama käynti kotikonnuilla sekä neljä päiväreissua kauemmas), Tallinnan reissuun, työttömyyskassan vuosimaksuun, kuntosalimaksuun, vaatteisiin ja ravintoloihin. Mitään kallista tavaraa en ostanut. Tulevalla kvartaalilla edessä olisi ainakin vakuutusten vuosimaksu, yksi hieman kalliimpi reissu ja pari syntymäpäivälahjaa. Tulot pysynevät ennallaan.
Kakkoskvartaalilla tiedossa on osinkojen kilahtelua tilille, sekä reippaasti lisämerkintöjä rahastoihin. Heti ensimmäisenä päivänä merkintöjä tulee lähes 500 eurolla, ja myöhemmin yli tuhannella eurolla lisää. Osingot sijoitan uudelleen, samoin Alma Median myynnistä saadut rahat.
Tälle vuodelle asetetut tavoitteet on toistaiseksi saavutettu. Ainoastaan markkinaseurannan vähentäminen ei ole onnistunut. Edelleen vähintään vilkaisen sijoitusten päivämuutokset joka päivä.
Blogiin on alkanut virrata lukijoita ja kommentoijia, kiitos kaikille! Yksi teksteistä on saanut jo yli 100 lukukertaa ja yhteensä blogin lukukertoja on yli 1400. Kiitos kuuluu erityisesti muille bloggaajille, joiden blogilistaan olen päässyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)