Enemmän blogiani lukeneet saattavat muistaa, että olen tällä hetkellä korkeakouluopiskelija energia-alalla, ja teen diplomityötä. Avaan tässä kirjoituksessa opiskelukuvioitani sekä päätymistäni juuri tälle kyseiselle erikoistumisalalle energiasektorilla.
Alun perin hain diplomi-insinööriopintoihin, koska lukiossa matikka, fysiikka ja kemia sujuivat parhaiten, ja kirjoitin jokaisesta E:n. Kaavailuissa oli myös tilastotieteet, mutta en lopulta mennyt edes pääsykokeisiin saati panostanut niihin mitenkään, koska sain paikan teknillisessä yliopistossa yo-papereilla. Se, miksi päädyin hakemaan juuri energia-alalle, onkin sitten hauskempi tarina. Hakuvaiheessa katsoin, minkä koulutusohjelmien suoravalintaan arvioin yo-paperini riittävän. Niitä oli aika monta, ja valitsin niistä pari-kolme kiinnostavimmalta tuntuvaa. Arvoin ykkösvaihtoehdoksi sähkötekniikan, ja sinne pääsinkin. Olisin päässyt muihinkin. Eipä tarvinnut lukea pääsykokeisiin. Sinänsä minulla ei ollut mitään käsitystä sähkötekniikasta. En seurannut alan keskustelua ja uutisointia. Ei DI:n koulutuskaan mikään lapsuuden unelma-ammatti ollut.
Opintojen ensimmäiset pari vuotta olivat henkisesti vaikeat. Pärjäsin kyllä ihan hyvin, kursseja ei jäänyt roikkumaan, ja ihan hyviä arvosanojakin tuli. Sen sijaan intohimo ja oikeastaan aito kiinnostuskin puuttui. Mietin monesti uusia koulutussuuntia, mutta en oikein keksinyt mikä sitten enemmän kiinnostaisi, jolla voisi olettaa helpohkosti työllistyvänsä. Jatkoin kurssien puurtamista vielä vuoden. Sain kandidaatintyön aiheeksi mielenkiintoisen työn, jossa tutkin energiantuotannon tilastoja Euroopan maissa (huom. aiempi kiinnostus tilastoihin). Loppuopinnoissa suuntauduinkin sitten sähköenergiatekniikkaan.
Oli vaikea löytää ensimmäinen oman alan kesätyöpaikka. Sain sen suoraan sanoen aivan viime hetkillä, vasta viidennen opiskeluvuoden toukokuussa. En tiedä missä olisin nyt, jos en olisi tuota paikkaa saanut. Pääsin kesätyöhön sähkömarkkina-alalle. Haastattelija vaikuttui kiinnostuksestani sijoittamiseen, ja uskoi analyyttisen persoonani sopivan hyvin joukkoon. Unohtamatta koulutusta, joka mätsäsi just eikä melkein. Isompien pomojen takia lopputyöpaikan saaminen venyi loppuvuoteen, ja sen aloitin tämän vuoden tammikuussa. Olisin päässyt toiseenkin työpaikkaan samalla alalla, mutta siellä ei luvattu lopputyöstä, jonka kuitenkin halusin suorittaa mahdollisimman pian. Nyt lopputyön ohella teen samoja hommia kuin viime kesänäkin. Olen oikein hyvä lisä joukkoon. Olen ns. varamies, eli hoidan hommat kun joku tiimin jäsen on poissa tai lomalla, mutta pääpaino on lopputyössä, joka sekin on firman yhden erittäin tärkeän toiminnan kehittämiseen liittyvää, jossa voin hyödyntää minulle rakkaita tilastoja sekä todennäköisyyslaskentaa. Siis täysin oikea aihe, jonka tekemisestä olen nauttinut. Vaikea uskoa, että tässä maassa on monta opiskelijaa, joille sama aihe olisi yhtä hyvin soveltunut. Oli vieläpä alun perin itse ehdottamani aihe, jolle on työn tekemisen aikana osoittautunut olevan iso tarve!
Nykyisessä työssäni siis yhdistyvät koulutukseni, talous ja raha, tilastot, todennäköisyydet, käyrien ja lukujen tutkiminen. Niistä melkein jokainen on kuulunut vapaa-aikaanikin sijoittamisen yhteydessä. Ensimmäistä kertaa eläessäni olen työssä, jonne menen joka aamu hyvillä mielin, enkä koskaan laske tunteja päivän päättymiseen.
Mutta loppujen lopuksi sattumalta tämä kaikki on löytynyt. Entä jos en olisi alun perin edes huomannut sitä melko hyvin piilotettua kesätyöpaikkailmoitusta, tai en olisi tullut valituksi? Turhahan sitä on miettiä, mutta voi olla etten ehkä koskaan olisi työllistynyt alalle. Joskus se on pienestä kiinni. Minulle annettiin vihdoin mahdollisuus näyttää, ja olen osoittanut olevani nappivalinta. Sopimus ulottuu lokakuulle, ja sen jälkeen firman ei kannata päästää minua menemään. Voi olla, etten enää kolmatta kertaa palaa, vaan lähden kilpailijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti