Verotus muuttuu mielenkiintoiseksi vuodesta 2016 alkaen. Tähän mennessä luovutustappioita ei ole voinut vähentää osinkoverotuksessa, mutta tämä sääntö muuttuu 2016 alkaen. Siispä 2016 syntyneillä luovutustappiolla verovähennysoikeus on.
Omalla kohdallani tämä tieto ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Opintotukioikeuteni on päättynyt ja viimeisen tuen olen saanut joulukuussa 2015. Tämä mahdollistaa sen, ettei minun enää tarvitse pelätä osakkeiden myymistä opintotuen menettämisen vuoksi. Samaan aikaan oma pankkini tarjoaa maaliskuulle asti ilmaiset kaupankäyntikulut. Aion realisoida ainakin Alma Mediasta syntyneet tappiot, joita minulla on lähes 700 euron arvosta. Lisäksi Fortum on tappiolla yli 500 euroa. Voisin siis realisoida noin 1200 euron edestä tappioita ilman myyntikuluja. Fortumit aion kyllä ostaa heti takaisin. Osinkoja saan bruttona arviolta 500-600 euroa, joista minun ei siis tarvitsisi maksaa lainkaan veroja. Lisäksi seuraavan viiden vuoden aikana voin hyödyntää nyt syntyvät luovutustappiot verotuksessa.
Olen saanut kuukausipalkallisen oman alani lopputyöpaikan yhdeksäksi kuukaudeksi. Palkka on tiedossa ja nettopalkastakin jää varmasti säästöön useita satoja euroja kuukausittain. Siispä käytännössä vuoden 2016 säästöt sijoituksia varten ovat varmistettu.
Vuoden 2016 suunnitelma on siis säästää 200€/kk ja kevään osingot sijoituksia varten. Tämä onnistuu varmasti. Myös syyskuussa tehty Elisan vähennys noin 1000€ odottaa uudelleensijoitusta. Aion lisätä Seligsonin rahastoja koko vuoden. Oma sijoitusstrategiani, joka koostuu value averagingin ja liukuvien keskiarvojen yhdistelmästä, määrittää kuinka paljon todellisuudessa sijoitan ja mihin rahastoihin. Tällä hetkellä signaalit puoltavat kovasti myymistä jokaisen rahaston kohdalla. Tämä johtuu siitä, että viimeisten vuosien aikana on noustu paljon, mutta viime kuukausina nousu on tasoittunut ja korjausliikettäkin on ollut. Ongelma on se, ettei vielä tiedetä onko kyse pitkäaikaisen nousun päättymisestä vai tilapäisestä korjausliikkeestä, jonka jälkeen nousu jatkuu. Jälkimmäisessä tapauksessa myyntisignaali olisi virheellinen.
Todennäköisesti vuodesta 2016 alkaen aloitan hieman aktiivisemman kaupankäynnin, ryhtymättä kuitenkaan päivätreidaajaksi.
-------------------------------------------------------
Tavoitteet vuodelle 2016:
1. Säästän kaikista tuloistani 3500 euroa laitettavaksi sijoituksiin seuraavien vuosien aikana. Tähän ei lasketa osinkotuloja eikä veronpalautuksia. Kaikkea säästettyä rahaa en toki välttämättä laita sijoituksiin vuonna 2016. Riippuu markkinatilanteista.
2. Vertailuindeksi olisi hyvä pystyä päihittämään myös vuonna 2016.
3. Tavoitteeni on ottaa rohkeampi asenne ostoihin ja myynteihin. Ei enää passiivista "ikiholdaamista", vaan rohkeampaa oman strategian noudattamista!
4. Mitään rahallisia tai prosentuaalisia tuottoprosentteja en aio tavoitella, mutta kumulatiivisen tuottoprosentin olisi hyvä pysyä korkealla, mielellään yli 8% tasolla.
5. Jatkaa aktiivista blogikirjoittelua entiseen malliin.
tiistai 29. joulukuuta 2015
torstai 17. joulukuuta 2015
Vertailuindeksin lisääminen seurantatyökaluun
Sain vihdoin aikaiseksi lisätä vertailuindeksin seurantatyökaluuni. Salkkuni koostuu tällä hetkellä maantieteellisesti seuraavasti:
Suomi 56%
USA 19%
Aasia 9% (josta Japani reilusti yli puolet, loput lähinnä Australiaa ja Etelä-Koreaa)
Eurooppa 13% (tässä useita maita, merkittävimmät Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Sveitsi)
Kehittyvät 3% (tämä todella laajasti hajautettu, enkä edes tarkalleen tiedä mihin kaikkialle)
Maantieteen mukaan olen valinnut vertailuindekseikseni Suomen, USA:n, Japanin, Ranskan, Saksan, Iso-Britannian ja Sveitsin indeksit: OMXH25, DJ Industrial, SP500, Nikkei, CAC40, DAX, FTSE100 ja SMI. Painotan näitä oman salkkuni painoilla. Joudun siis hieman approksimoimaan, sillä kehittyvät sekä osa Aasiaa ja Eurooppaa ei tässä näy ollenkaan. USA:n indeksien painon jaan puoliksi.
Lopuillaan oleva kvartaali Q4/2015 näyttää 16.12. päätöskursseihin +11,40%, kun vertailuindeksi näyttää +7,48%
Koko sijoitusurani vuosituotto on tällä hetkellä 13,71%, kun vertailuindeksillä se on 8,28%. Tätä kirjoittaessani kuitenkin oivalsin, ettei vertailuindeksi ota lainkaan huomioon osinkoja. Ne tuskin tuovat nettona 13,71-8,28 = 5,43 % lisän vuosituottoon.
Tämän perusteella vedän johtopäätöksen, että sijoitukseni ovat tuottaneet vertailuindeksiä paremmin viiden vuoden aikana. Toki on aikoja, jolloin olen vertailuindeksille hävinnyt, mutta kokonaisuus ratkaisee.
Suomi 56%
USA 19%
Aasia 9% (josta Japani reilusti yli puolet, loput lähinnä Australiaa ja Etelä-Koreaa)
Eurooppa 13% (tässä useita maita, merkittävimmät Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Sveitsi)
Kehittyvät 3% (tämä todella laajasti hajautettu, enkä edes tarkalleen tiedä mihin kaikkialle)
Maantieteen mukaan olen valinnut vertailuindekseikseni Suomen, USA:n, Japanin, Ranskan, Saksan, Iso-Britannian ja Sveitsin indeksit: OMXH25, DJ Industrial, SP500, Nikkei, CAC40, DAX, FTSE100 ja SMI. Painotan näitä oman salkkuni painoilla. Joudun siis hieman approksimoimaan, sillä kehittyvät sekä osa Aasiaa ja Eurooppaa ei tässä näy ollenkaan. USA:n indeksien painon jaan puoliksi.
Lopuillaan oleva kvartaali Q4/2015 näyttää 16.12. päätöskursseihin +11,40%, kun vertailuindeksi näyttää +7,48%
Koko sijoitusurani vuosituotto on tällä hetkellä 13,71%, kun vertailuindeksillä se on 8,28%. Tätä kirjoittaessani kuitenkin oivalsin, ettei vertailuindeksi ota lainkaan huomioon osinkoja. Ne tuskin tuovat nettona 13,71-8,28 = 5,43 % lisän vuosituottoon.
Tämän perusteella vedän johtopäätöksen, että sijoitukseni ovat tuottaneet vertailuindeksiä paremmin viiden vuoden aikana. Toki on aikoja, jolloin olen vertailuindeksille hävinnyt, mutta kokonaisuus ratkaisee.
maanantai 14. joulukuuta 2015
joulukuun väri on punainen?
En ole varma kuvittelenko vain, mutta jostain syystä tuntuu, että joulukuu on hyvin usein laskukuukausi. Näin ainakin tähän mennessä tänä vuonna. Muistaakseni vuonna 2014 oli samoin. Toistaiseksi neljäs kvartaalini vielä vihertää ja samoin koko vuosi, mutta mikäli loppukuukausi jatkaa samanlaisena kuin alkukuukausi, saattaa vuosi päätyä plus miinus nollaan.
FED:in ohjauskorkokokous lienee laskumarkkinan suurin syy. Toki monet järjestelevät salkkuaan verotusta varten. Myyvät tappiollisia omistuksiaan minimoidakseen verojen maksuja. Samoin monet ammattilaiset myyvät huonoja sijoituksiaan, jotta tulokset vaikuttaisivat paremmilta, ja johonkin rahastoesitteeseen saadaan hienon nousujohteisen näköinen käyrä.
Itse olen tämän vuoden verovapaan myynnin tehnyt jo syyskuussa, enkä aio keventää salkkuani enempää. Tammikuu on ollut yleensä nousukuukausi. Kannattaa googlettaa tammikuuilmiö, niin löytää tästä oikein hyvän blogikirjoituksen.
Toisaalta koronnostohermoilu voi jatkua. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa turbulenssiin markkinoilla. Kauppalehden keskustelupalstalla valmistaudutaan jo 2016 romahdukseen eräässä ketjussa.
Miten itse olen valmistautunut mahdolliseen romahdukseen? En varsinaisesti mitenkään, mutta aion joka tapauksessa jatkaa suunnittelemallani strategialla. Ehkä hieman lisään suunniteltuja ostoja sitten kun alamäki on tasoittunut muutaman kuukauden ja kääntynyt varovaiseen nousuun. Käteistä minulla kuitenkin on ja tulee olemaan aika paljon varalla. Todellinen tavoitteeni on vasta pitkän ajan kuluttua, ja ehdin sitä ennen näkemään monet romahdukset. Seuraava romahdus, milloin ikinä se tuleekaan, ei tule olemaan sijoitusurani merkittävin.
Olen asennoitunut siihen, että sijoituksistani voi sulaa puolet tai enemmänkin. En kuitenkaan toivo sitä. Ja koska en varmasti tiedä niin käyvän, en myöskään aio olla sen kummemmin myyntikannalla, vaikka oman pankkini ilmoitus kolmen kuukauden ajan ilmaisista kaupankäyntikuluista hieman houkutteleekin.
FED:in ohjauskorkokokous lienee laskumarkkinan suurin syy. Toki monet järjestelevät salkkuaan verotusta varten. Myyvät tappiollisia omistuksiaan minimoidakseen verojen maksuja. Samoin monet ammattilaiset myyvät huonoja sijoituksiaan, jotta tulokset vaikuttaisivat paremmilta, ja johonkin rahastoesitteeseen saadaan hienon nousujohteisen näköinen käyrä.
Itse olen tämän vuoden verovapaan myynnin tehnyt jo syyskuussa, enkä aio keventää salkkuani enempää. Tammikuu on ollut yleensä nousukuukausi. Kannattaa googlettaa tammikuuilmiö, niin löytää tästä oikein hyvän blogikirjoituksen.
Toisaalta koronnostohermoilu voi jatkua. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa turbulenssiin markkinoilla. Kauppalehden keskustelupalstalla valmistaudutaan jo 2016 romahdukseen eräässä ketjussa.
Miten itse olen valmistautunut mahdolliseen romahdukseen? En varsinaisesti mitenkään, mutta aion joka tapauksessa jatkaa suunnittelemallani strategialla. Ehkä hieman lisään suunniteltuja ostoja sitten kun alamäki on tasoittunut muutaman kuukauden ja kääntynyt varovaiseen nousuun. Käteistä minulla kuitenkin on ja tulee olemaan aika paljon varalla. Todellinen tavoitteeni on vasta pitkän ajan kuluttua, ja ehdin sitä ennen näkemään monet romahdukset. Seuraava romahdus, milloin ikinä se tuleekaan, ei tule olemaan sijoitusurani merkittävin.
Olen asennoitunut siihen, että sijoituksistani voi sulaa puolet tai enemmänkin. En kuitenkaan toivo sitä. Ja koska en varmasti tiedä niin käyvän, en myöskään aio olla sen kummemmin myyntikannalla, vaikka oman pankkini ilmoitus kolmen kuukauden ajan ilmaisista kaupankäyntikuluista hieman houkutteleekin.
maanantai 30. marraskuuta 2015
Value averaging - parempaa tuottoa?
Osakesijoittamisen yksi suurimpia ongelmia on ajoittaminen. Teoriassa sijoittajan kannalta olisi kaikkein paras, jos hän ostaisi aina pohjalta ja myisi huipulla. Valitettavasti tulevaisuuden ennustaminen on miltei mahdotonta. Pohjat ja huiput saadaan tietää vasta jälkikäteen, ja jälkiviisastelu on helppoa. "Tuossa olisi pitänyt ostaa ja tuossa myydä." Niinpä niin.
Yksi perinteinen keino suojautua markkinoiden sykleiltä on sijoittaa sama summa tasaisin väliajoin. Tämä on helppoa, jos säästää ja sijoittaa aina saman summan omista palkkatuloista. Tällöin sijoittaja ostaa väkisinkin joskus pohjalta, mutta toisaalta joskus myös huipulta. Kuitenkin keskimäärin pohjahinnoista sijoittaja saa enemmän osakkeita tai rahasto-osuuksia, joten hänen keskihintansa on lähempänä pohja- kuin huippuhintaa. Tarpeeksi monta vuotta kun tätä tekee, jää vääjämättä voitolle.
Kuitenkin - olisikohan olemassa mitään keinoa, joka olisi vielä tasasummiakin parempi strategia sijoittaa? Strategia jolla saisi tasasijoituksia paremman tuoton?
Value averaging on sijoitusmenetelmä, jonka pyrkimyksenä on saada parempaa tuottoa rahoille. Lyhyesti value averagingin idea on se, että pohjalta pyritään ostamaan enemmän ja huipulta vähemmän. Idean toteutus vaatii sen, että ostat aina samaa rahastoa/osaketta.
Ensin pitää määrittää vuosittainen tavoitetuotto. Tämä on tärkeä osa sijoitusstrategiaa. Itse olen päätynyt tavoittelemaan 9% vuosituottoa omissa sijoituksissani. Tämän jälkeen pitää arvioida, kuinka paljon rahaa voit sijoittaa vuosittain, kvartaaleittan tai kuukausittain. Lopuksi pitää määrittää matematiikan avulla, kuinka paljon todellisuudessa tulet sijoittamaan ennalta määrättyinä ajankohtina. Seuraava kuva valaisee asiaa:
B-sarakkeessa on listattuna vuodesta 1995 alkaen OMXH:n (Helsingin pörssi) pisteluku vuoden ensimmäisenä päivänä. Alhaalla kuvaajassa tämä näkyy sinisellä värillä. Vuoden 2016 arvona on käytetty kirjoitushetken pistelukua.
Sijoittajamme on päättänyt, että hän tulee sijoittamaan seuraavan 21 vuoden aikana 10 000 euroa jokaisen vuoden ensimmäisenä päivänä (sarake C) indeksiä seuraavaan ETF-rahastoon. Vuosien aikana hän on sijoittanut yhteensä 210 000 €. Sarakkeessa D näkyy kumulatiivisesti hänen salkkunsa arvo, joka määräytyy B-sarakkeen pistelukujen sekä tehtyjen ostojen mukaan. Lopussa hänen sijoituksensa ovat tuottaneet yhteensä 148 818 €, mikä vastaa prosenteissa 70,87 % hänen sijoittamasta 210 000 €:sta.
Jos sijoittajamme olisi käyttänyt value averaging -menetelmää, hän olisi päättänyt tavoitella 9 % vuosituottoa. Sarakkeessa E näkyy, kuinka ETF-rahaston pisteluku olisi kehittynyt tällä vuosituotolla. Sama näkyy alhaalla kuvaajassa oranssilla värillä.
Sarakkeessa F on mielenkiintoisin tieto. Tämä on se rahasumma, jonka sijoittaja olisi sijoittanut value averaging -menetelmällä. Vuoden 1995 alussa hän olisi sijoittanut 10 000 € pisteluvulla 1808, kuten teki myös tasasummilla sijoittaessaan. Riviltä 3 havaitsemme, että vuoden 1996 alussa ETF:n pisteluku 1752 oli alhaisempi kuin sijoittajan tavoittelema pisteluku 1971 (9 % vuosituotto). Strategian mukaan sijoittaja sijoittaa enemmän kuin 10 000 €, tässä tapauksessa 10 000*1971/1752 = 11 246 €. Alemmasta kuvaajasta voidaan todeta nyrkkisäännöksi, että kun sininen käyrä on oranssia käyrää alempana, sijoitettaisiin enemmän kuin 10 000 €. Kun sininen käyrä on oranssia korkeammalla, sijoitetaan vähemmän kuin 10 000 €. Aivan kuten idea olikin: sijoitetaan pohjilla enemmän ja huipulla vähemmän.
Tätä yksinkertaista kaavaa soveltamalla lopulta vuoden 2016 alussa sijoittaja olisi sijoittanut yhteensä 167 168 € (tasasummillahan se oli 210 000 €) ja saanut tuottoa 148 336 €, prosenteissa 88,73 %. Siis käyttämällä value averaging -menetelmää sijoittaja olisi saanut lähes täsmälleen saman tuoton kuin tasasummilla sijoittaessaan, mutta jopa 210 000 - 167 168 = 42 832 € pienemmällä sijoituksella.
Value averaging -menelmää soveltamalla todennäköisesti saavuttaa paremman tuoton kuin tasasijoituksilla. Prosenteissa. Jos tavoitteena on tuottojen euromääräinen maksimointi, value averagingilla ei todennäköisesti pääse parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Euromääräiset tuotot kasvavat, mitä suurempaa vuosituottoa tavoittelee. Toisaalta tällöin myös sijoitettava summa kasvaa, eikä prosentuaalinen tuotto ole välttämättä enää parempi kuin tasasijoituksilla. Käyttämässäni esimerkissä ns. raja-arvo tavoitetuotolle olisi ollut 12,6 %. Tällä tavoitevuosituotolla euromääräinen tuotto olisi ollut parempi kuin tasasijoituksilla, mutta prosentuaalinen tuotto käytännössä sama. Sijoitettava summa olisi ollut 38 000 € suurempi kuin tasasijoituksilla. Optimi tavoitevuosituotto, jolla sijoitettava summa olisi ollut 210 000 €, on 11,1 %. Tällöin täsmälleen samalla sijoitussummalla olisi saatu noin 14 000 € enemmän tuottoa.
Value averaging -menetelmän haaste on siis optimoida tavoitevuosituotto oikeaksi. Mitä alemmas arvioi, sitä isomman prosentuaalisen tuoton saa, mutta euromääräiset tuotot kärsivät. Mitä ylemmäs arvioi, sitä suurempia ovat euromääräiset tuotot. mutta prosentuaalinen tuotto kärsii. Haasteen aiheuttaa myös sijoitettavan summan määrittäminen, sillä jossain menee raja, jota enemmän ei ole vara sijoittaa. Value averaging -menetelmää käyttämällä joutuu välillä sijoittamaan hyvinkin suuria summia, ja toisinaan paljon vähemmän mitä olisi ollut varaa.
Itse käytän value averaging -menetelmää kaikissa Seligsonin rahasto-ostoissani. Olen määrittänyt tavoitevuosituotoksi 9 %, ja kuukausittaisen säästösuunnitelmani voi nähdä aiemmasta blogikirjoituksestani.
Yksi perinteinen keino suojautua markkinoiden sykleiltä on sijoittaa sama summa tasaisin väliajoin. Tämä on helppoa, jos säästää ja sijoittaa aina saman summan omista palkkatuloista. Tällöin sijoittaja ostaa väkisinkin joskus pohjalta, mutta toisaalta joskus myös huipulta. Kuitenkin keskimäärin pohjahinnoista sijoittaja saa enemmän osakkeita tai rahasto-osuuksia, joten hänen keskihintansa on lähempänä pohja- kuin huippuhintaa. Tarpeeksi monta vuotta kun tätä tekee, jää vääjämättä voitolle.
Kuitenkin - olisikohan olemassa mitään keinoa, joka olisi vielä tasasummiakin parempi strategia sijoittaa? Strategia jolla saisi tasasijoituksia paremman tuoton?
Value averaging on sijoitusmenetelmä, jonka pyrkimyksenä on saada parempaa tuottoa rahoille. Lyhyesti value averagingin idea on se, että pohjalta pyritään ostamaan enemmän ja huipulta vähemmän. Idean toteutus vaatii sen, että ostat aina samaa rahastoa/osaketta.
Ensin pitää määrittää vuosittainen tavoitetuotto. Tämä on tärkeä osa sijoitusstrategiaa. Itse olen päätynyt tavoittelemaan 9% vuosituottoa omissa sijoituksissani. Tämän jälkeen pitää arvioida, kuinka paljon rahaa voit sijoittaa vuosittain, kvartaaleittan tai kuukausittain. Lopuksi pitää määrittää matematiikan avulla, kuinka paljon todellisuudessa tulet sijoittamaan ennalta määrättyinä ajankohtina. Seuraava kuva valaisee asiaa:
Sijoittajamme on päättänyt, että hän tulee sijoittamaan seuraavan 21 vuoden aikana 10 000 euroa jokaisen vuoden ensimmäisenä päivänä (sarake C) indeksiä seuraavaan ETF-rahastoon. Vuosien aikana hän on sijoittanut yhteensä 210 000 €. Sarakkeessa D näkyy kumulatiivisesti hänen salkkunsa arvo, joka määräytyy B-sarakkeen pistelukujen sekä tehtyjen ostojen mukaan. Lopussa hänen sijoituksensa ovat tuottaneet yhteensä 148 818 €, mikä vastaa prosenteissa 70,87 % hänen sijoittamasta 210 000 €:sta.
Jos sijoittajamme olisi käyttänyt value averaging -menetelmää, hän olisi päättänyt tavoitella 9 % vuosituottoa. Sarakkeessa E näkyy, kuinka ETF-rahaston pisteluku olisi kehittynyt tällä vuosituotolla. Sama näkyy alhaalla kuvaajassa oranssilla värillä.
Sarakkeessa F on mielenkiintoisin tieto. Tämä on se rahasumma, jonka sijoittaja olisi sijoittanut value averaging -menetelmällä. Vuoden 1995 alussa hän olisi sijoittanut 10 000 € pisteluvulla 1808, kuten teki myös tasasummilla sijoittaessaan. Riviltä 3 havaitsemme, että vuoden 1996 alussa ETF:n pisteluku 1752 oli alhaisempi kuin sijoittajan tavoittelema pisteluku 1971 (9 % vuosituotto). Strategian mukaan sijoittaja sijoittaa enemmän kuin 10 000 €, tässä tapauksessa 10 000*1971/1752 = 11 246 €. Alemmasta kuvaajasta voidaan todeta nyrkkisäännöksi, että kun sininen käyrä on oranssia käyrää alempana, sijoitettaisiin enemmän kuin 10 000 €. Kun sininen käyrä on oranssia korkeammalla, sijoitetaan vähemmän kuin 10 000 €. Aivan kuten idea olikin: sijoitetaan pohjilla enemmän ja huipulla vähemmän.
Tätä yksinkertaista kaavaa soveltamalla lopulta vuoden 2016 alussa sijoittaja olisi sijoittanut yhteensä 167 168 € (tasasummillahan se oli 210 000 €) ja saanut tuottoa 148 336 €, prosenteissa 88,73 %. Siis käyttämällä value averaging -menetelmää sijoittaja olisi saanut lähes täsmälleen saman tuoton kuin tasasummilla sijoittaessaan, mutta jopa 210 000 - 167 168 = 42 832 € pienemmällä sijoituksella.
Value averaging -menelmää soveltamalla todennäköisesti saavuttaa paremman tuoton kuin tasasijoituksilla. Prosenteissa. Jos tavoitteena on tuottojen euromääräinen maksimointi, value averagingilla ei todennäköisesti pääse parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Euromääräiset tuotot kasvavat, mitä suurempaa vuosituottoa tavoittelee. Toisaalta tällöin myös sijoitettava summa kasvaa, eikä prosentuaalinen tuotto ole välttämättä enää parempi kuin tasasijoituksilla. Käyttämässäni esimerkissä ns. raja-arvo tavoitetuotolle olisi ollut 12,6 %. Tällä tavoitevuosituotolla euromääräinen tuotto olisi ollut parempi kuin tasasijoituksilla, mutta prosentuaalinen tuotto käytännössä sama. Sijoitettava summa olisi ollut 38 000 € suurempi kuin tasasijoituksilla. Optimi tavoitevuosituotto, jolla sijoitettava summa olisi ollut 210 000 €, on 11,1 %. Tällöin täsmälleen samalla sijoitussummalla olisi saatu noin 14 000 € enemmän tuottoa.
Value averaging -menetelmän haaste on siis optimoida tavoitevuosituotto oikeaksi. Mitä alemmas arvioi, sitä isomman prosentuaalisen tuoton saa, mutta euromääräiset tuotot kärsivät. Mitä ylemmäs arvioi, sitä suurempia ovat euromääräiset tuotot. mutta prosentuaalinen tuotto kärsii. Haasteen aiheuttaa myös sijoitettavan summan määrittäminen, sillä jossain menee raja, jota enemmän ei ole vara sijoittaa. Value averaging -menetelmää käyttämällä joutuu välillä sijoittamaan hyvinkin suuria summia, ja toisinaan paljon vähemmän mitä olisi ollut varaa.
Itse käytän value averaging -menetelmää kaikissa Seligsonin rahasto-ostoissani. Olen määrittänyt tavoitevuosituotoksi 9 %, ja kuukausittaisen säästösuunnitelmani voi nähdä aiemmasta blogikirjoituksestani.
maanantai 23. marraskuuta 2015
Hajautus - mitä se on ja miksi se kannattaa?
"Rahoitusalan professorit ovat passiivisia sijoittaja, joiden ainoa neuvo on yleensä hajauttaminen." Nämä sanat kuulin rahoituksen professorilta yliopistoni kurssin luennolla. En varsinaisesti opiskele kauppatieteitä, mutta kiinnostukseni sijoittamista kohtaan sai valitsemaan tämän kurssin.
Hajauttaminen lienee ainoa ilmainen lounas, jonka sijoittaja voi markkinoilta saada. Koska kukaan ei varmuudella tiedä, mitkä osakkeet nousevat tulevaisuudessa, voi hajauttamalla varmistaa sen että mahdollisesti ainakin jotkut oman salkun osakkeista nousevat, mielellään mahdollisimman moni. Hajautus on yksi keino vähentää osakkeiden sisältämää riskiä, ilman että tuotto-odotus juuri muuttuu.
Hajauttaminen tarkoittaa yksinkertaistettuna, että kaikkina munia ei laiteta samaan koriin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei sijoittaja sijoita muutaman kymmenen tuhannen euron perintöään kerralla yhden yrityksen osakkeisiin. Omille vanhemmilleni kävi näin, he sijoittivat merkittävän osan isoisäni perinnöstä Nokian osakkeisiin vuosituhannen alussa. Kukin voi itse käydä tarkastamassa, miten näille sijoituksille kävi. Kaikki tämä oli seurausta pankin sijoitusneuvojan vinkeistä, ja osittain tästä syystä en aio koskaan kuunnella kivijalkapankin pienasiakkaiden sijoitusneuvojan suosituksia.
Vanhempieni kohtalon olisi voinut välttää hajauttamalla. Hajauttamista on monenlaista. Voidaan puhua toimialakohtaisesta, maantieteellisestä ja ajallisesta hajauttamisesta. Myös hajauttaminen eri sijoitusinstrumentteihin, kuten osakkeisiin, metsään, korkoihin, asuntoihin jne. on hajauttamista. Keskityn tässä kirjoituksessa vain kolmeen ensimmäiseen hajauttamisen muotoon, sillä sijoissalkkuni on sataprosenttisesti osakkeita ja osakerahastoja.
Toimialakohtainen hajauttaminen: Ostetaan eri aloilla toimivien yritysten osakkeita. Toimialoja ovat esimerkiksi teknologia, teollisuus, terveydenhuolto, pankki- ja vakuutustoiminta sekä kulutustavaray. Ei osteta ainoastaan yhdellä toimialalla toimivien yritysten osakkeita. Salkku, joka koostuu ainoastaan Koneen, Metson ja Valmetin osakkeista, ei ole hyvin hajautettu, koska kaikkien liiketoiminta mustuttaa toisiaan. Jos koko Suomen teollisuudella menee jostain syystä huonosti, saattaa sijoittajan salkun arvosta sulaa tuntuva osuus. Sen sijaan salkku, joka koostuu Koneen, Nordean ja Biohitin osakkeista, on jo selvästi paremmin hajautettu. Ottamatta tarkemmin kantaa kyseessä olevien yritysten tuloksentekokykyyn. Tällöin teollisuuden vaikeudet eivät tunnu salkussasi yhtä paljon, mikäli pankki- ja terveydenhuoltoalalla menee paremmin.
Maantieteellinen hajauttaminen: Nimensä mukaisesti sijoitetaan globaalisti. Ei pelkästään suomalaisiin pörssiyhtiöihin vaan myös muihin maihin. Itselleni helpoin keino tähän on ollut rahastot. Salkussani on merkittävä osuus Seligsonin rahastoja, joiden kautta sijoitan Suomen lisäksi muualle Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Salkkuni on edelleen varsin suomipainotteinen, mutta tulevissa ostoissani suomiosakkeet ja -rahastot ovat selvässä vähemmistössä. Jo kahden vuoden ajan olen itse asiassa myynyt enemmän kuin ostanut suomalaisia osakkeita ja rahasto-osuuksia.
Maantieteellisen hajautuksen idea on yksinkertaisesti se, että sijoittaja suojautuu yhden valtion kilpailukykyriskiltä. Ei ole fiksua sijoittaa ainoastaan valtioon, joka kamppailee talouslaman kourissa. Jos toisella valtiolla menee huonommin, voi toisaalla mennä paremmin. Ongelma on, ettei kukaan voi varmuudella sanoa, millä valtiolla menee hyvin seuraava vuosikymmen. Siksi kannattaa hajauttaa riskiä ja veikata useampia hevosia.
Ajallinen hajauttaminen liittyy markkinariskiltä suojautumiseen. Kaikkein parhaimpaan tulokseen pääsisi, jos ostaisi aina hintojen ollessa alhaimmillaan ja myisi hintojen ollessa korkeimmillaan. Valitettavasti juuri kukaan ei osaa ennustaa talouden syklejä, eikä varsinkaan yksittäisen osakkeiden hinnan kehitystä. Ajallinen hajauttaminen tarkoittaa, että ostoja tehdään useammassa kuin yhdessä erässä. Jos esimerkiksi ajattelit sijoittaa Nokian osakkeeseen, ei kaikkia ostoja kannata tehdä kerralla, vaan jakaa ostot useampaan erään.
Helppo keino ajalliseen hajautukseen on esimerkiksi säästää kuukausittain sama summa omasta palkasta, ja laittaa se heti sijoituksiin. Näin voit olla aivan varma, että ostat joskus myös pohjilta. Toki samaan hengenvetoon voidaan sanoa, että näin toimimalla ostaa joskus myös huipulta. Se on totta, mutta tasasummilla sijoittaessa pohjalla halvoilla hinnoilla saa enemmän osakkeita/rahasto-osuuksia kuin samalla summalla huipulla ostettaessa kalliilla. Täten ostojesi keskihinta painotetun keskiarvon myötä on lähempänä pohja- kuin huippuhintaa.
Hajautuksessakaan ei kannata kuitenkaan liioitella. Jo muutamalla rahastolla voi saada oikein mainion maantieteellisen ja toimialakohtaisen hajautuksen. Ajallinen hajautuskin tapahtuu itsestään kuukausisäästämisellä.
Oma hajautukseni on vielä vaiheessa, mutta tasoittuu vuosi vuodelta. Tavoitteeni on pudottaa Suomen osuus salkussa korkeintaan viidennekseen. Tähän menee aikaa muutamia vuosia, koska aion myydä omistuksiani pikku hiljaa, ja tällä hetkellä salkusta on 50-60 prosenttia Suomea. Toki useilla sijoittamillani yhtiöillä on iso osa liiketoimintaa Suomen ulkopuolella. Tavoiteallokaatiossa loput 80 prosenttia salkusta koostuu USA:sta, Euroopasta, Aasiasta ja kehittyvistä markkinoista. En ole vielä päättänyt millä painolla kukin, mutta todennäköisesti välillä 10-30 prosenttia.
Hajauttaminen lienee ainoa ilmainen lounas, jonka sijoittaja voi markkinoilta saada. Koska kukaan ei varmuudella tiedä, mitkä osakkeet nousevat tulevaisuudessa, voi hajauttamalla varmistaa sen että mahdollisesti ainakin jotkut oman salkun osakkeista nousevat, mielellään mahdollisimman moni. Hajautus on yksi keino vähentää osakkeiden sisältämää riskiä, ilman että tuotto-odotus juuri muuttuu.
Hajauttaminen tarkoittaa yksinkertaistettuna, että kaikkina munia ei laiteta samaan koriin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei sijoittaja sijoita muutaman kymmenen tuhannen euron perintöään kerralla yhden yrityksen osakkeisiin. Omille vanhemmilleni kävi näin, he sijoittivat merkittävän osan isoisäni perinnöstä Nokian osakkeisiin vuosituhannen alussa. Kukin voi itse käydä tarkastamassa, miten näille sijoituksille kävi. Kaikki tämä oli seurausta pankin sijoitusneuvojan vinkeistä, ja osittain tästä syystä en aio koskaan kuunnella kivijalkapankin pienasiakkaiden sijoitusneuvojan suosituksia.
Vanhempieni kohtalon olisi voinut välttää hajauttamalla. Hajauttamista on monenlaista. Voidaan puhua toimialakohtaisesta, maantieteellisestä ja ajallisesta hajauttamisesta. Myös hajauttaminen eri sijoitusinstrumentteihin, kuten osakkeisiin, metsään, korkoihin, asuntoihin jne. on hajauttamista. Keskityn tässä kirjoituksessa vain kolmeen ensimmäiseen hajauttamisen muotoon, sillä sijoissalkkuni on sataprosenttisesti osakkeita ja osakerahastoja.
Toimialakohtainen hajauttaminen: Ostetaan eri aloilla toimivien yritysten osakkeita. Toimialoja ovat esimerkiksi teknologia, teollisuus, terveydenhuolto, pankki- ja vakuutustoiminta sekä kulutustavaray. Ei osteta ainoastaan yhdellä toimialalla toimivien yritysten osakkeita. Salkku, joka koostuu ainoastaan Koneen, Metson ja Valmetin osakkeista, ei ole hyvin hajautettu, koska kaikkien liiketoiminta mustuttaa toisiaan. Jos koko Suomen teollisuudella menee jostain syystä huonosti, saattaa sijoittajan salkun arvosta sulaa tuntuva osuus. Sen sijaan salkku, joka koostuu Koneen, Nordean ja Biohitin osakkeista, on jo selvästi paremmin hajautettu. Ottamatta tarkemmin kantaa kyseessä olevien yritysten tuloksentekokykyyn. Tällöin teollisuuden vaikeudet eivät tunnu salkussasi yhtä paljon, mikäli pankki- ja terveydenhuoltoalalla menee paremmin.
Maantieteellinen hajauttaminen: Nimensä mukaisesti sijoitetaan globaalisti. Ei pelkästään suomalaisiin pörssiyhtiöihin vaan myös muihin maihin. Itselleni helpoin keino tähän on ollut rahastot. Salkussani on merkittävä osuus Seligsonin rahastoja, joiden kautta sijoitan Suomen lisäksi muualle Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Salkkuni on edelleen varsin suomipainotteinen, mutta tulevissa ostoissani suomiosakkeet ja -rahastot ovat selvässä vähemmistössä. Jo kahden vuoden ajan olen itse asiassa myynyt enemmän kuin ostanut suomalaisia osakkeita ja rahasto-osuuksia.
Maantieteellisen hajautuksen idea on yksinkertaisesti se, että sijoittaja suojautuu yhden valtion kilpailukykyriskiltä. Ei ole fiksua sijoittaa ainoastaan valtioon, joka kamppailee talouslaman kourissa. Jos toisella valtiolla menee huonommin, voi toisaalla mennä paremmin. Ongelma on, ettei kukaan voi varmuudella sanoa, millä valtiolla menee hyvin seuraava vuosikymmen. Siksi kannattaa hajauttaa riskiä ja veikata useampia hevosia.
Ajallinen hajauttaminen liittyy markkinariskiltä suojautumiseen. Kaikkein parhaimpaan tulokseen pääsisi, jos ostaisi aina hintojen ollessa alhaimmillaan ja myisi hintojen ollessa korkeimmillaan. Valitettavasti juuri kukaan ei osaa ennustaa talouden syklejä, eikä varsinkaan yksittäisen osakkeiden hinnan kehitystä. Ajallinen hajauttaminen tarkoittaa, että ostoja tehdään useammassa kuin yhdessä erässä. Jos esimerkiksi ajattelit sijoittaa Nokian osakkeeseen, ei kaikkia ostoja kannata tehdä kerralla, vaan jakaa ostot useampaan erään.
Helppo keino ajalliseen hajautukseen on esimerkiksi säästää kuukausittain sama summa omasta palkasta, ja laittaa se heti sijoituksiin. Näin voit olla aivan varma, että ostat joskus myös pohjilta. Toki samaan hengenvetoon voidaan sanoa, että näin toimimalla ostaa joskus myös huipulta. Se on totta, mutta tasasummilla sijoittaessa pohjalla halvoilla hinnoilla saa enemmän osakkeita/rahasto-osuuksia kuin samalla summalla huipulla ostettaessa kalliilla. Täten ostojesi keskihinta painotetun keskiarvon myötä on lähempänä pohja- kuin huippuhintaa.
Hajautuksessakaan ei kannata kuitenkaan liioitella. Jo muutamalla rahastolla voi saada oikein mainion maantieteellisen ja toimialakohtaisen hajautuksen. Ajallinen hajautuskin tapahtuu itsestään kuukausisäästämisellä.
Oma hajautukseni on vielä vaiheessa, mutta tasoittuu vuosi vuodelta. Tavoitteeni on pudottaa Suomen osuus salkussa korkeintaan viidennekseen. Tähän menee aikaa muutamia vuosia, koska aion myydä omistuksiani pikku hiljaa, ja tällä hetkellä salkusta on 50-60 prosenttia Suomea. Toki useilla sijoittamillani yhtiöillä on iso osa liiketoimintaa Suomen ulkopuolella. Tavoiteallokaatiossa loput 80 prosenttia salkusta koostuu USA:sta, Euroopasta, Aasiasta ja kehittyvistä markkinoista. En ole vielä päättänyt millä painolla kukin, mutta todennäköisesti välillä 10-30 prosenttia.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Sijoitusteni kehitys 2011-2015
Omien sijoitusteni seuranta on ollut erittäin mielenkiintoista puuhaa. Koska aloitin vuoden 2011 alussa, en ole kohdannut vielä ainuttakaan kunnon pörssiromahdusta. Kurssit ovat olleet jo vuosikausia isossa kuvassa nousu-uralla.
Kuitenkin, kaksi hieman merkittävämpää pientä notkahdusta olen kokenut. Niistä toinen tapahtui vuoden 2011 elokuussa Kreikan kriisin vuoksi. Olin tuolloin vasta aloittanut sijoittamisen, joten kriisin vuoksi tapahtunut noin 25% arvon aleneminen oli suhteellisen kova kolaus aloittelijan salkussa. Muistan avoimesti epäilleeni koko sijoittamisen mielekkyyttä tuon seurauksena. En kuitenkaan hätiköidysti myynyt mitään, vaan annoin olla. Myöhemmin vuoden 2012 alussa jatkoin osakkeiden ostamista. Toinen hieman kovempi notkahdus tapahtui vuonna 2015, myös elokuussa. Tähän syynä Kiina, jonka vuoksi salkustani suli yhden päivän aikana noin viisi prosenttia. Tämä notkahdus ei ehkä ollut prosenteissa yhtä paha kuin vuonna 2011, mutta salkun kasvaessa, rahallisesti selvästi suurempi vaikutus omaan salkkuuni.
Olen luonut oman excel-mallin sijoitusteni seurantaan. Tämä sen vuoksi, että sijoitukseni ovat kahdessa eri palavelussa (oman pankkini arvo-osuustilillä ja Seligsonissa), jolloin koko salkun seuranta on hieman hankalaa. Seuraan sijoituksiani kvartaalitasolla. Tärkeimmät päivämäärät ovat joka vuonna 1.1., 1.4., 1.7. ja 1.10. Näiden päivämäärien osakekurssit ja rahastojen arvot kirjaan ylös ja säilytän. Päivitän mallia yleensä vähintään kerran viikossa, jolloin näen helposti sen hetkisen tilanteen. Mallin avulla pystyn laskemaan helposti yksittäisten osakkeiden ja rahastojen tuotot rahassa ja prosenteissa, sekä myös itselleni hyvin tärkeän tiedon, keskimääräisen vuosituoton prosenteissa.
Seuraavaksi muutama kuvaaja salkkuni kehityksestä. Ylimmässä kuvassa salkun arvon kehitys, keskimmäisessä kuvassa tuottojen kehitys ja alimmassa kuvassa keskimääräisen vuosituoton kehitys.
Laskelmissa ja kuvaajissa on on huomioitu osingot, osinkoverot, kaupankäyntikulut, Seligsonin rahastojen hallinnointikulut, sekä jo tehtyjen myyntien myyntivoittoverot (joita en ole tosin vielä maksanut, sillä olen joka vuosi myynyt alle 1000 eurolla, minkä saa verottomasti tehdä). Sen sijaan oman pankkini arvo-osuustilin hallinnointikuluja näissä ei näy. Ne ovat noin 30 euroa vuodessa, eli viidessä vuodessa suunnilleen 150 euroa. Lisäksi on huomioitava, että tällä hetkellä voitolla olevat osakkeet ja rahastot ovat bruttona, joten todelliset nettotuottoni ovat myyntivoittoveron verran alhaisemmat, rahassa noin 1500-1600 euroa.
Kuten tuottojen kehityksen kuvaajasta näkee, sijoitukseni olivat tappiolla aina vuoden 2013 toiselle kvartaalille asti. Yli kaksi vuotta! Olen joutunut oppirahani maksamaan. Vuosituottoni on kirjoitushetkellä 13,92 prosenttia. Se on suurempi kuin osakkeiden pitkän aikavälin odotusarvo, 8-10% vuodessa. Odotettavissa on siis, että sijoitusteni tuotto ei aina tule pysymään näin korkeana. Tähän on hyvä etukäteen asennoitua, jotta tulevat notkahdukset ja romahdukset eivät tule yllätyksenä eivätkä aiheuttaisi paniikkia. Aiemmin mainittu 2011 elokuun notkahdus näkyy selvästi alimmasta kuvaajasta Q3/2011 kohdalla, kun puolestaan 2015 vuoden Kiinan aiheuttaman notkahdus näkyy selvimmin keskimmäisestä kuvaajasta Q3/2015 kohdalla.
Eri kalenterivuosien tuottoprosenttini ovat olleet seuraavat.
2011: -14,17%
2012: +5,11%
2013: +21,71%
2014: +25,14%
2015 (tähän mennessä): +10,69%
Tällä hetkellä meneillään oleva kvartaali on rahallisesti koko sijoitusurani paras. Prosentuaalisestikin toiseksi paras, sillä vain Q3/2013 on ollut parempi. Sen sijaan Q3/2015 oli rahallisesti koko sijoitusurani heikoin, ja prosenteissa toiseksi heikoin. Tänä vuonna on siis ollut aika paljon varianssia, mutta vielä ollaan plussalla.
Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, arvioin salkkuni pitkän aikavälin tuottoprosentiksi 6-8%. Tällä hetkellä ollaan siis selvästi tämän arvion paremmalla puolella, mutta näin tuskin tulee aina jatkumaan.
Tästä eteenpäin teen salkun tilannekatsauksia vähintään kvartaaleittain, mahdollisesti välillä kuukausittain.
Kuitenkin, kaksi hieman merkittävämpää pientä notkahdusta olen kokenut. Niistä toinen tapahtui vuoden 2011 elokuussa Kreikan kriisin vuoksi. Olin tuolloin vasta aloittanut sijoittamisen, joten kriisin vuoksi tapahtunut noin 25% arvon aleneminen oli suhteellisen kova kolaus aloittelijan salkussa. Muistan avoimesti epäilleeni koko sijoittamisen mielekkyyttä tuon seurauksena. En kuitenkaan hätiköidysti myynyt mitään, vaan annoin olla. Myöhemmin vuoden 2012 alussa jatkoin osakkeiden ostamista. Toinen hieman kovempi notkahdus tapahtui vuonna 2015, myös elokuussa. Tähän syynä Kiina, jonka vuoksi salkustani suli yhden päivän aikana noin viisi prosenttia. Tämä notkahdus ei ehkä ollut prosenteissa yhtä paha kuin vuonna 2011, mutta salkun kasvaessa, rahallisesti selvästi suurempi vaikutus omaan salkkuuni.
Olen luonut oman excel-mallin sijoitusteni seurantaan. Tämä sen vuoksi, että sijoitukseni ovat kahdessa eri palavelussa (oman pankkini arvo-osuustilillä ja Seligsonissa), jolloin koko salkun seuranta on hieman hankalaa. Seuraan sijoituksiani kvartaalitasolla. Tärkeimmät päivämäärät ovat joka vuonna 1.1., 1.4., 1.7. ja 1.10. Näiden päivämäärien osakekurssit ja rahastojen arvot kirjaan ylös ja säilytän. Päivitän mallia yleensä vähintään kerran viikossa, jolloin näen helposti sen hetkisen tilanteen. Mallin avulla pystyn laskemaan helposti yksittäisten osakkeiden ja rahastojen tuotot rahassa ja prosenteissa, sekä myös itselleni hyvin tärkeän tiedon, keskimääräisen vuosituoton prosenteissa.
Seuraavaksi muutama kuvaaja salkkuni kehityksestä. Ylimmässä kuvassa salkun arvon kehitys, keskimmäisessä kuvassa tuottojen kehitys ja alimmassa kuvassa keskimääräisen vuosituoton kehitys.
Laskelmissa ja kuvaajissa on on huomioitu osingot, osinkoverot, kaupankäyntikulut, Seligsonin rahastojen hallinnointikulut, sekä jo tehtyjen myyntien myyntivoittoverot (joita en ole tosin vielä maksanut, sillä olen joka vuosi myynyt alle 1000 eurolla, minkä saa verottomasti tehdä). Sen sijaan oman pankkini arvo-osuustilin hallinnointikuluja näissä ei näy. Ne ovat noin 30 euroa vuodessa, eli viidessä vuodessa suunnilleen 150 euroa. Lisäksi on huomioitava, että tällä hetkellä voitolla olevat osakkeet ja rahastot ovat bruttona, joten todelliset nettotuottoni ovat myyntivoittoveron verran alhaisemmat, rahassa noin 1500-1600 euroa.
Kuten tuottojen kehityksen kuvaajasta näkee, sijoitukseni olivat tappiolla aina vuoden 2013 toiselle kvartaalille asti. Yli kaksi vuotta! Olen joutunut oppirahani maksamaan. Vuosituottoni on kirjoitushetkellä 13,92 prosenttia. Se on suurempi kuin osakkeiden pitkän aikavälin odotusarvo, 8-10% vuodessa. Odotettavissa on siis, että sijoitusteni tuotto ei aina tule pysymään näin korkeana. Tähän on hyvä etukäteen asennoitua, jotta tulevat notkahdukset ja romahdukset eivät tule yllätyksenä eivätkä aiheuttaisi paniikkia. Aiemmin mainittu 2011 elokuun notkahdus näkyy selvästi alimmasta kuvaajasta Q3/2011 kohdalla, kun puolestaan 2015 vuoden Kiinan aiheuttaman notkahdus näkyy selvimmin keskimmäisestä kuvaajasta Q3/2015 kohdalla.
Eri kalenterivuosien tuottoprosenttini ovat olleet seuraavat.
2011: -14,17%
2012: +5,11%
2013: +21,71%
2014: +25,14%
2015 (tähän mennessä): +10,69%
Tällä hetkellä meneillään oleva kvartaali on rahallisesti koko sijoitusurani paras. Prosentuaalisestikin toiseksi paras, sillä vain Q3/2013 on ollut parempi. Sen sijaan Q3/2015 oli rahallisesti koko sijoitusurani heikoin, ja prosenteissa toiseksi heikoin. Tänä vuonna on siis ollut aika paljon varianssia, mutta vielä ollaan plussalla.
Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, arvioin salkkuni pitkän aikavälin tuottoprosentiksi 6-8%. Tällä hetkellä ollaan siis selvästi tämän arvion paremmalla puolella, mutta näin tuskin tulee aina jatkumaan.
Tästä eteenpäin teen salkun tilannekatsauksia vähintään kvartaaleittain, mahdollisesti välillä kuukausittain.
perjantai 13. marraskuuta 2015
Kuinka paljon tarvitsen, jotta voisin elää pääomatuloilla?
Elämä on lyhyt. Elääkseen ihmisen on tehtävä töitä noin neljänkymmenen vuoden ajan. Työ, työpäiviin valmistautumiset ja työmatkat vievät ihmisen elämästä merkittävän osan. Tietenkin monet ovat päässeet työhön, josta nauttivat. Rohkenisin kuitenkin väittää, että suuri osa ihmisistä lopettaisi työt heti, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Tai vähintäänkin vähentäisi työaikaansa.
Haluaisitko sinäkin mielelläsi elää tehden mitä itse tahdot ja mistä nautit? Haaveiletko elämästä, jossa voisit vapaasti valita teetkö työtä vai et? Se voi olla mahdollista, anna kun kerron miten.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on avata, millaisella rahamäärällä ja sijotusstrategialla, ja missä ajassa minun on mahdollista saada kokoon sijoitusomaisuus, jonka avulla voisin elää tekemättä töitä ja saamatta sosiaalitukia.
Ensin on arvioitava, kuinka paljon rahaa tarvitsen kuukaudessa. Tämä on hankalaa, sillä elämäntilanteet muuttuvat. Tällä hetkellä elän helposti alle tuhannella eurolla kuussa. Todellisuudessa noin 800-900 eurolla. Opiskelijana se on ehkä helppoa, opiskelija-alennusten ja halvahkon asumisen myötä. Toisaalta minulla on auto. Olen lukenut vanhempien ihmisten kustannuksista, ja kysynyt omilta vanhemmiltani, eikä kenelläkään peruseläminen yhteensä paljonkaan yli tuhannen euron kustanna. On tietenkin hankala arvioida, kuinka paljon eläminen maksaa tulevaisuudessa. Jos oletetaan vuotuiseksi inflaatioksi keskimäärin 1%, vastaa 1000 euroa tänään 1280 euroa vuonna 2040 ja 1565 euroa vuonna 2060. Kuitenkin, inflaatio on ollut jo monta vuotta käytännössä nollassa. Toisaalta korkeamman inflaation aikana myös palkat ja sosiaalituet, kuten myös osakekurssit nousevat enemmän. Ei siis oteta inflaatiota huomioon, vaan arvioidaan tulevaisuuden elinkustannukset samoiksi kuin tänä päivänä.
Arvioidaan siis, että elämiseni kustantaisi 1000 euroa kuukaudessa. Lisätään tähän varmuusvara. Haluan ruoan, asumisen, vaatteiden ym pakollisten menojen lisäksi käyttää rahaa shoppailuun ja matkusteluun sekä yllättäviin menoihin. Uskoisin myös, että joskus tulevaisuudessa minulla on lapsia, joiden elättäminen maksaa enemmän kuin lapsilisien verran. Laitetaan varmuusvaraksi 500 euroa, joten kuukausittain tarvitsisin 1500 euroa nettona.
Osakkeista on mahdollista saada tuottoja odotusarvoisesti 8-10% vuodessa. Tämä odotusarvo on laskettu yli sadan vuoden historian perusteella. Täten 10000 euron sijoitusvarallisuus kasvaisi vuodessa 800-1000€.
Osakkeiden sisältämän riskin sietää sitä paremmin mitä pienempi on sijoitussalkun koko. Salkkuni arvo on tällä hetkellä noin 21 500€, eikä minua kovin paljon hetkauta esimerkiksi 10% arvon aleneminen. Se ei ole rahassa valtava summa. Sen sijaan, jos salkkuni olisi arvoltaan esimerkiksi 300 000 €, 10% olisi jo 30 000 €, mikä on jo todella paljon rahaa. On siis selvää, että sijoitusvarallisuuden kasvaessa riskiä haluaa pienentää esim. korkosijoituksilla, mikä puolestaan alentaa saatavissa olevaa tuottoa. Oletetaan, että pääomatuloilla eläessäni kestän vähemmän riskiä kuin nyt, ja arvioidaan pienemmän riskin myötä sijoitusteni tuotoksi 5% vuodessa.
No niin, nyt päästään mielenkiintoisimpaan kysymykseen: Kuinka paljon rahaa tarvitsen, jotta saan 5% vuosituotolla 1500 euroa nettona käteen joka kuukausi? Oletetaan pääomatuloveroprosentiksi 30%. Laskukaava on seuraava: 1500*12/0,7/0,05 = 514 300 €. Tähän ei ole edes laskettu mukaan sitä, että tuollaisella summalla minulla olisi varaa syödä kuormastakin, jolloin sijoituspääoma pienenisi joka vuosi. Eikä sitä, että kansaneläkettä saa jokainen 65 vuotta täyttänyt. Työeläkettä saa jo aiemmin. Mutta ei oteta näitä huomioon. Tarvitsen siis pyöreästi 500 000 euroa. Pidän summaa lähtökohtana omassa strategiassani.
Seuraavaksi on mielekästä kysyä, miten tuollaisen summan saa kasaan ja missä ajassa? Olen tehnyt seuraavanlaisen laskelman. Säästän kuukausittain tasasumman rahaa, jonka laitan sijoituksiin kvartaaleittain.
Vuosina 2016-2017 säästän 200€/kk
Vuosina 2018-2020 250€/kk
Vuosina 2021-2023 300€/kk
Vuosina 2024-2026 350€/kk
Vuosina 2027-2029 400€/kk
Vuosina 2030-2033 450€/kk
Vuosina 2034-2036 500€/kk
Vuosina 2037-2039 550€/kk
Vuosina 2040-eteenpäin 600€/kk
Tämän lisäksi sijoitan kaikki osingot takaisin osakkeisiin. Osinkorahat eivät sisälly säästöihin. Mielestäni tällaiset summat ovat hyvinkin säästettävissä, koska tulot kasvavat iän myötä. En joudu tinkimään elintasosta liikaa. Oletuksena on, että työtä on aina tarjolla, vaikka tämä ei ole mitenkään varmaa. Toisaalta odotettavissa on perintö joskus tulevaisuudessa, joten kaikkea sijoitettavaa rahaa ei edes tarvitse kerätä työtä tekemällä.
Näillä sijoitettavilla määrillä yhdistettynä salkkuni kokoon tällä hetkellä, saavutan 500 000€ sijoitusvarallisuuden eri vuosittaisilla tuottoprosenteilla seuraavasti.
5%: 2050 (60-vuotiaana)
6%: 2047 (57-vuotiaana)
7%: 2045 (55-vuotiaana)
8%: 2043 (53-vuotiaana)
9%: 2041 (51-vuotiaana)
10%: 2038 (48-vuotiaana)
Itse arvioin todennäköisimmiksi vaihtoehdoiksi 6-8% johtuen sijoittamisen kuluista ja riskin vähentämisestä ajan myötä. Laskelman perusteella voisin jäädä elämään pääomatuloilla todennäköisesti 53-57-vuotiaana. Se on 8-12 vuotta aiemmin kuin tämän hetken eläkeikä. Mielestäni kuulostaa hyvältä.
Loppuun täytyy kuitenkin todeta, että hienoista laskelmista huolimatta mikään ei ole varmaa. En voi suunnitella elämääni vuosikymmeniksi eteenpäin. Elämässä tapahtuu ihmeellisiä ja yllättäviä asioita. En välttämättä edes elä noin vanhaksi tai sairastun vakavasti. En välttämättä saa tarpeeksi töitä. Elämisen kustannukset saattavat olla enemmän kuin mitä arvioin. Sijoitukseni eivät välttämättä tuota tarpeeksi. Voi olla, etten edes halua jäädä eläkkeelle. Toisaalta voi myös käydä niin, että arvioni onkin liian pessimistinen. Pystynkin sijoittamaan enemmän kuin arvioin, saan hyväpalkkaisen työn tai voitan sata tonnia kasinoarvasta (en tosin pelaa onnenpelejä, mutta jos saan lahjaksi) tai sijoitukseni tuottavat pitkällä aikavälillä enemmän kuin odotan. Mitä tahansa voi tapahtua.
Kävi miten kävi, tämä kirjoitus toivon mukaan antaa kaikille mielikuvan, että sijoittamalla on tavallisenkin ihmisen mahdollista vaurastua ja vapautua oravanpyörästä. Ei tarvitse syntyä rikkaaseen perheeseen, voittaa lotossa tai perustaa hyvin menestyvää yritystä. Keskimääräiset palkkatulot riittävät, kunhan tekee pitkäjänteisiä valintoja tarpeeksi nuorena aloittaen. Mitä nuorempana aloittaa, sitä todennäköisemmin tavoitteeseen pääsee. Oman tavoitteensa, riskinsietokykynsä ja mahdollisuuksiensa mukaan kannattaa rakentaa oma strategia.
Haluaisitko sinäkin mielelläsi elää tehden mitä itse tahdot ja mistä nautit? Haaveiletko elämästä, jossa voisit vapaasti valita teetkö työtä vai et? Se voi olla mahdollista, anna kun kerron miten.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on avata, millaisella rahamäärällä ja sijotusstrategialla, ja missä ajassa minun on mahdollista saada kokoon sijoitusomaisuus, jonka avulla voisin elää tekemättä töitä ja saamatta sosiaalitukia.
Ensin on arvioitava, kuinka paljon rahaa tarvitsen kuukaudessa. Tämä on hankalaa, sillä elämäntilanteet muuttuvat. Tällä hetkellä elän helposti alle tuhannella eurolla kuussa. Todellisuudessa noin 800-900 eurolla. Opiskelijana se on ehkä helppoa, opiskelija-alennusten ja halvahkon asumisen myötä. Toisaalta minulla on auto. Olen lukenut vanhempien ihmisten kustannuksista, ja kysynyt omilta vanhemmiltani, eikä kenelläkään peruseläminen yhteensä paljonkaan yli tuhannen euron kustanna. On tietenkin hankala arvioida, kuinka paljon eläminen maksaa tulevaisuudessa. Jos oletetaan vuotuiseksi inflaatioksi keskimäärin 1%, vastaa 1000 euroa tänään 1280 euroa vuonna 2040 ja 1565 euroa vuonna 2060. Kuitenkin, inflaatio on ollut jo monta vuotta käytännössä nollassa. Toisaalta korkeamman inflaation aikana myös palkat ja sosiaalituet, kuten myös osakekurssit nousevat enemmän. Ei siis oteta inflaatiota huomioon, vaan arvioidaan tulevaisuuden elinkustannukset samoiksi kuin tänä päivänä.
Arvioidaan siis, että elämiseni kustantaisi 1000 euroa kuukaudessa. Lisätään tähän varmuusvara. Haluan ruoan, asumisen, vaatteiden ym pakollisten menojen lisäksi käyttää rahaa shoppailuun ja matkusteluun sekä yllättäviin menoihin. Uskoisin myös, että joskus tulevaisuudessa minulla on lapsia, joiden elättäminen maksaa enemmän kuin lapsilisien verran. Laitetaan varmuusvaraksi 500 euroa, joten kuukausittain tarvitsisin 1500 euroa nettona.
Osakkeista on mahdollista saada tuottoja odotusarvoisesti 8-10% vuodessa. Tämä odotusarvo on laskettu yli sadan vuoden historian perusteella. Täten 10000 euron sijoitusvarallisuus kasvaisi vuodessa 800-1000€.
Osakkeiden sisältämän riskin sietää sitä paremmin mitä pienempi on sijoitussalkun koko. Salkkuni arvo on tällä hetkellä noin 21 500€, eikä minua kovin paljon hetkauta esimerkiksi 10% arvon aleneminen. Se ei ole rahassa valtava summa. Sen sijaan, jos salkkuni olisi arvoltaan esimerkiksi 300 000 €, 10% olisi jo 30 000 €, mikä on jo todella paljon rahaa. On siis selvää, että sijoitusvarallisuuden kasvaessa riskiä haluaa pienentää esim. korkosijoituksilla, mikä puolestaan alentaa saatavissa olevaa tuottoa. Oletetaan, että pääomatuloilla eläessäni kestän vähemmän riskiä kuin nyt, ja arvioidaan pienemmän riskin myötä sijoitusteni tuotoksi 5% vuodessa.
No niin, nyt päästään mielenkiintoisimpaan kysymykseen: Kuinka paljon rahaa tarvitsen, jotta saan 5% vuosituotolla 1500 euroa nettona käteen joka kuukausi? Oletetaan pääomatuloveroprosentiksi 30%. Laskukaava on seuraava: 1500*12/0,7/0,05 = 514 300 €. Tähän ei ole edes laskettu mukaan sitä, että tuollaisella summalla minulla olisi varaa syödä kuormastakin, jolloin sijoituspääoma pienenisi joka vuosi. Eikä sitä, että kansaneläkettä saa jokainen 65 vuotta täyttänyt. Työeläkettä saa jo aiemmin. Mutta ei oteta näitä huomioon. Tarvitsen siis pyöreästi 500 000 euroa. Pidän summaa lähtökohtana omassa strategiassani.
Seuraavaksi on mielekästä kysyä, miten tuollaisen summan saa kasaan ja missä ajassa? Olen tehnyt seuraavanlaisen laskelman. Säästän kuukausittain tasasumman rahaa, jonka laitan sijoituksiin kvartaaleittain.
Vuosina 2016-2017 säästän 200€/kk
Vuosina 2018-2020 250€/kk
Vuosina 2021-2023 300€/kk
Vuosina 2024-2026 350€/kk
Vuosina 2027-2029 400€/kk
Vuosina 2030-2033 450€/kk
Vuosina 2034-2036 500€/kk
Vuosina 2037-2039 550€/kk
Vuosina 2040-eteenpäin 600€/kk
Tämän lisäksi sijoitan kaikki osingot takaisin osakkeisiin. Osinkorahat eivät sisälly säästöihin. Mielestäni tällaiset summat ovat hyvinkin säästettävissä, koska tulot kasvavat iän myötä. En joudu tinkimään elintasosta liikaa. Oletuksena on, että työtä on aina tarjolla, vaikka tämä ei ole mitenkään varmaa. Toisaalta odotettavissa on perintö joskus tulevaisuudessa, joten kaikkea sijoitettavaa rahaa ei edes tarvitse kerätä työtä tekemällä.
Näillä sijoitettavilla määrillä yhdistettynä salkkuni kokoon tällä hetkellä, saavutan 500 000€ sijoitusvarallisuuden eri vuosittaisilla tuottoprosenteilla seuraavasti.
5%: 2050 (60-vuotiaana)
6%: 2047 (57-vuotiaana)
7%: 2045 (55-vuotiaana)
8%: 2043 (53-vuotiaana)
9%: 2041 (51-vuotiaana)
10%: 2038 (48-vuotiaana)
Itse arvioin todennäköisimmiksi vaihtoehdoiksi 6-8% johtuen sijoittamisen kuluista ja riskin vähentämisestä ajan myötä. Laskelman perusteella voisin jäädä elämään pääomatuloilla todennäköisesti 53-57-vuotiaana. Se on 8-12 vuotta aiemmin kuin tämän hetken eläkeikä. Mielestäni kuulostaa hyvältä.
Loppuun täytyy kuitenkin todeta, että hienoista laskelmista huolimatta mikään ei ole varmaa. En voi suunnitella elämääni vuosikymmeniksi eteenpäin. Elämässä tapahtuu ihmeellisiä ja yllättäviä asioita. En välttämättä edes elä noin vanhaksi tai sairastun vakavasti. En välttämättä saa tarpeeksi töitä. Elämisen kustannukset saattavat olla enemmän kuin mitä arvioin. Sijoitukseni eivät välttämättä tuota tarpeeksi. Voi olla, etten edes halua jäädä eläkkeelle. Toisaalta voi myös käydä niin, että arvioni onkin liian pessimistinen. Pystynkin sijoittamaan enemmän kuin arvioin, saan hyväpalkkaisen työn tai voitan sata tonnia kasinoarvasta (en tosin pelaa onnenpelejä, mutta jos saan lahjaksi) tai sijoitukseni tuottavat pitkällä aikavälillä enemmän kuin odotan. Mitä tahansa voi tapahtua.
Kävi miten kävi, tämä kirjoitus toivon mukaan antaa kaikille mielikuvan, että sijoittamalla on tavallisenkin ihmisen mahdollista vaurastua ja vapautua oravanpyörästä. Ei tarvitse syntyä rikkaaseen perheeseen, voittaa lotossa tai perustaa hyvin menestyvää yritystä. Keskimääräiset palkkatulot riittävät, kunhan tekee pitkäjänteisiä valintoja tarpeeksi nuorena aloittaen. Mitä nuorempana aloittaa, sitä todennäköisemmin tavoitteeseen pääsee. Oman tavoitteensa, riskinsietokykynsä ja mahdollisuuksiensa mukaan kannattaa rakentaa oma strategia.
Oman sijoitusurani alkuvuodet
Ensimmäinen blogitekstini, wuhuu! Ajatus omasta blogista on virinnyt päässäni jo useita vuosia. Oman blogini tarkoitus on selkeyttää ajatuksiani sijoittamisesta, saada toivottavasti muilta lukijoilta palautetta ja vinkkejä, joista jälkimmäisiä blogini antaa toivottavasti myös muille nuorille ja miksei vanhemmillekin sijoittamisesta kiinnostuneille. Mikäli blogini säilyy aktiivisempana pitkään, on varmasti vuosien kuluttua mukava käydä katsomassa omia ajatuksia menneisyydessä. Kirjoitan siis sekä itseäni että lukijoita varten.
Blogini koostuu sijoitusteni kehitystä koskevista päivityksistä, omista analyyseistäni, sijoitusstrategioista, itse kehittämästäni sijoitusten seurantatyökalusta ja muista erilaisista kirjoituksista sijoittamista koskien. En ole ammattilainen, en myöskään opiskele kaupallista alaa, joten minulla ei ehkä ole niin sanottu ammatillinen ote kirjoituksissani. Blogiini ei tule syvällisiä markkina-analyysejä mm. yritysten vuosikatsauksista tai eri rahastojen vertailuista. Blogini sävy on pikemminkin aloittelijaystävällinen, sellainen josta saavat irti niin kokeneemmat sijoittajat kuin vasta-alkajatkin.
Tulen kirjoittamaan melko tarkoista rahamääräisistä summista, ja tästä syystä salaan henkilöllisyyteni.
Tämä ensimmäinen blogitekstini kertoo tarkemmin omasta sijoitusurani alusta.
-------------------------
Minulla on nuoreksi mieheksi siitä onnellinen tilanne, että rahasta ei ole ollut oikeastaan koskaan puutetta. Tästä kiittäminen on vanhempiani, jotka köyhistä oloista lähdettyään eivät halunneet lapsilleen samaa, vaan keräsivät heille mukavan alkupääoman oman elämänsä aloittamista varten. Olen saanut mm. lapsilisät omalle tililleni, lisäksi erilaiset lahjarahat vanhemmiltani ovat jääneet säästöön. Nuorempana pelasin aktiivisesti nettipokeria, tästä noin kolmen vuoden urasta sain voittoa 9000 euroa. Tähän voidaan lisätä kesätyörahat, armeijan päivärahat, ylioppilasrahat sekä erilaiset stipendit, joita olen myös huomattavan määrän saanut kouluajoillani. Myös sijoitukseni ovat ehtineet vajaassa viidessä vuodessa kasvaa useita tuhansia euroja. Luonteeltani olen ollut aina melko säästeliäs. Rahaa on kulunut pakollisten menojen lisäksi lähinnä matkustamiseen omalla autolla ja ulkomailla. Vuosien mittaan omaa rahaa on kertynyt muutaman kymmenen tuhannen euron verran, josta osa on sijoituksissa.
Alun perin sijoitusteni tarkoitus oli saada parempaa tuottoa kuin korkotileillä. Havahduin siihen tosiasiaan, että olen ikäisekseni aika varakas, mutta rahani makasivat korkotilillä. Halusin tehdä asialle jotain. Vasta myöhemmin on tullut selväksi, että sijoittamisella, pitkäjänteisyydellä ja kärsivällisyydellä voi vaurastua. Enkä olisi arvannut, kuinka kiinnostavaa on seurata omien sijoitusten arvon kehitystä.
Vuonna 2011 helmikuussa avasin arvo-osuustilin omaan pankkiini. Ennen sitä olin avannut ASP-tilin, joka on myös tänä päivänä olemassa. Aloitin suorat osakeostot suomalaisista yrityksistä. Salkkuuni tarttui aluksi Fortum, Alma Media, Orion ja Huhtamäki. Myöhemmin myös UPM-Kymmene, Sampo ja Elisa. Myin Orionit pois, mutta kaikki muut noista ovat vielä salkussa, ja joihinkin olen tehnyt lisäostoja, kun taas toisia olen vähentänyt optimoidessani verojen maksua. Joka vuosi olen hyödyntänyt valtion tarjoaman alle tuhannen euron verottoman myynnin. Muita myyntejä olen vältellyt opintotukien vuoksi, sillä jostain käsittämättömästä syystä Kela laskee tuloksi esim. 1000 euron myynnin, vaikka myyntivoittoa ei olisikaan. Tämä ongelma minulta poistuu pian, kun opintotukioikeuteni päättyy.
Vuoden 2011 elokuussa Kreikan kriisi oli aika paha, jolloin hetkellisen romahduksen myötä salkkuni arvo oli pahimmillaan pakkasella noin -25%. Heti sijoitusuran alkuun moinen oli aika kova paikka, mutta en hätäillyt enkä myynyt mitään. Vuodet pokerin parissa opettivat, että heiluntaa on joka tapauksessa.
Kesti aika pitkään, ennen kuin sijoitusteni bruttoarvo oli jälleen plussalla. Vasta vuoden 2013 toisella kvartaalilla tuotot vihersivät ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen eivät ole miinuksella käyneetkään. Noin kaksi vuotta jouduin maksamaan oppirahoja, mutta tämä on ollut hyvin tarpeellista. En enää tee samaa virhettä. En enää osta suurta osinkoa maksavaa yritystä vähän aikaa ennen osingonmaksua, vain ja ainoastaan suuren osingon vuoksi. Tämän virheen tein Alma Median ja Fortumin osalta, joista molemmat ovat itse asiassa vielä tänäkin päivänä miinuksella, vaikka Fortumia olen myöhemmin lisännyt. Nykyään tutkin tarkemmin yrityksen osinkohistoriaa ja seuraan yrityksen ympärillä käytävää keskustelua.
Vuonna 2013 aloin ostamaan Seligsonin rahastoja - tällä tiellä olen edelleen. Salkussani on Global Top 25 Brands ja Pharma, Phoebus, Aasia ja Kehittyvät markkinat. Näitä ostan jatkuvasti lisää ns. value averaging -menetelmällä, josta ajattelin kirjoittaa kokonaan oman blogikirjoituksen myöhemmin. Muista strategioistani sen verran, että olen passiivinen sijoittaja. Teen ostoja tasaisesti, ja myyntejä hyvin harvoin. Näin olen kuullut, että kannattaa tehdä. Treidaaminen ei ole minua varten. Siihen minulla ei ole aikaa, eikä varsinkaan osaamista.
Salkkuni arvo on tänään 13.11. noin 21500 €, jossa on mukana yhteensä kuuden eri suomalaisen yhtiö osakkeita sekä viittä eri Seligson rahastoa:
UPM-Kymmene 17,5%
Seligson Phoebus 15,1%
Seligson Global Pharma 14,4%
Seligson Global Brands 11,9%
Sampo 10,8%
Fortum 7,1%
Huhtamäki 6,8%
Seligson Aasia 6,8%
Elisa 5,1%
Seligson Kehittyvät markkinat 3,1%
Alma Media 1,5%
Jossakin tulevassa päivityksessäni esitän tarkempia kuvaajia salkkuni arvon sekä tuottojen kehityksestä vuodesta 2011 tähän päivään.
Tässä lyhyehkö kuvaus oman sijoitusurani alusta, jatketaan muilla aiheilla tulevissa kirjoituksissa!
Blogini koostuu sijoitusteni kehitystä koskevista päivityksistä, omista analyyseistäni, sijoitusstrategioista, itse kehittämästäni sijoitusten seurantatyökalusta ja muista erilaisista kirjoituksista sijoittamista koskien. En ole ammattilainen, en myöskään opiskele kaupallista alaa, joten minulla ei ehkä ole niin sanottu ammatillinen ote kirjoituksissani. Blogiini ei tule syvällisiä markkina-analyysejä mm. yritysten vuosikatsauksista tai eri rahastojen vertailuista. Blogini sävy on pikemminkin aloittelijaystävällinen, sellainen josta saavat irti niin kokeneemmat sijoittajat kuin vasta-alkajatkin.
Tulen kirjoittamaan melko tarkoista rahamääräisistä summista, ja tästä syystä salaan henkilöllisyyteni.
Tämä ensimmäinen blogitekstini kertoo tarkemmin omasta sijoitusurani alusta.
-------------------------
Minulla on nuoreksi mieheksi siitä onnellinen tilanne, että rahasta ei ole ollut oikeastaan koskaan puutetta. Tästä kiittäminen on vanhempiani, jotka köyhistä oloista lähdettyään eivät halunneet lapsilleen samaa, vaan keräsivät heille mukavan alkupääoman oman elämänsä aloittamista varten. Olen saanut mm. lapsilisät omalle tililleni, lisäksi erilaiset lahjarahat vanhemmiltani ovat jääneet säästöön. Nuorempana pelasin aktiivisesti nettipokeria, tästä noin kolmen vuoden urasta sain voittoa 9000 euroa. Tähän voidaan lisätä kesätyörahat, armeijan päivärahat, ylioppilasrahat sekä erilaiset stipendit, joita olen myös huomattavan määrän saanut kouluajoillani. Myös sijoitukseni ovat ehtineet vajaassa viidessä vuodessa kasvaa useita tuhansia euroja. Luonteeltani olen ollut aina melko säästeliäs. Rahaa on kulunut pakollisten menojen lisäksi lähinnä matkustamiseen omalla autolla ja ulkomailla. Vuosien mittaan omaa rahaa on kertynyt muutaman kymmenen tuhannen euron verran, josta osa on sijoituksissa.
Alun perin sijoitusteni tarkoitus oli saada parempaa tuottoa kuin korkotileillä. Havahduin siihen tosiasiaan, että olen ikäisekseni aika varakas, mutta rahani makasivat korkotilillä. Halusin tehdä asialle jotain. Vasta myöhemmin on tullut selväksi, että sijoittamisella, pitkäjänteisyydellä ja kärsivällisyydellä voi vaurastua. Enkä olisi arvannut, kuinka kiinnostavaa on seurata omien sijoitusten arvon kehitystä.
Vuonna 2011 helmikuussa avasin arvo-osuustilin omaan pankkiini. Ennen sitä olin avannut ASP-tilin, joka on myös tänä päivänä olemassa. Aloitin suorat osakeostot suomalaisista yrityksistä. Salkkuuni tarttui aluksi Fortum, Alma Media, Orion ja Huhtamäki. Myöhemmin myös UPM-Kymmene, Sampo ja Elisa. Myin Orionit pois, mutta kaikki muut noista ovat vielä salkussa, ja joihinkin olen tehnyt lisäostoja, kun taas toisia olen vähentänyt optimoidessani verojen maksua. Joka vuosi olen hyödyntänyt valtion tarjoaman alle tuhannen euron verottoman myynnin. Muita myyntejä olen vältellyt opintotukien vuoksi, sillä jostain käsittämättömästä syystä Kela laskee tuloksi esim. 1000 euron myynnin, vaikka myyntivoittoa ei olisikaan. Tämä ongelma minulta poistuu pian, kun opintotukioikeuteni päättyy.
Vuoden 2011 elokuussa Kreikan kriisi oli aika paha, jolloin hetkellisen romahduksen myötä salkkuni arvo oli pahimmillaan pakkasella noin -25%. Heti sijoitusuran alkuun moinen oli aika kova paikka, mutta en hätäillyt enkä myynyt mitään. Vuodet pokerin parissa opettivat, että heiluntaa on joka tapauksessa.
Kesti aika pitkään, ennen kuin sijoitusteni bruttoarvo oli jälleen plussalla. Vasta vuoden 2013 toisella kvartaalilla tuotot vihersivät ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen eivät ole miinuksella käyneetkään. Noin kaksi vuotta jouduin maksamaan oppirahoja, mutta tämä on ollut hyvin tarpeellista. En enää tee samaa virhettä. En enää osta suurta osinkoa maksavaa yritystä vähän aikaa ennen osingonmaksua, vain ja ainoastaan suuren osingon vuoksi. Tämän virheen tein Alma Median ja Fortumin osalta, joista molemmat ovat itse asiassa vielä tänäkin päivänä miinuksella, vaikka Fortumia olen myöhemmin lisännyt. Nykyään tutkin tarkemmin yrityksen osinkohistoriaa ja seuraan yrityksen ympärillä käytävää keskustelua.
Vuonna 2013 aloin ostamaan Seligsonin rahastoja - tällä tiellä olen edelleen. Salkussani on Global Top 25 Brands ja Pharma, Phoebus, Aasia ja Kehittyvät markkinat. Näitä ostan jatkuvasti lisää ns. value averaging -menetelmällä, josta ajattelin kirjoittaa kokonaan oman blogikirjoituksen myöhemmin. Muista strategioistani sen verran, että olen passiivinen sijoittaja. Teen ostoja tasaisesti, ja myyntejä hyvin harvoin. Näin olen kuullut, että kannattaa tehdä. Treidaaminen ei ole minua varten. Siihen minulla ei ole aikaa, eikä varsinkaan osaamista.
Salkkuni arvo on tänään 13.11. noin 21500 €, jossa on mukana yhteensä kuuden eri suomalaisen yhtiö osakkeita sekä viittä eri Seligson rahastoa:
UPM-Kymmene 17,5%
Seligson Phoebus 15,1%
Seligson Global Pharma 14,4%
Seligson Global Brands 11,9%
Sampo 10,8%
Fortum 7,1%
Huhtamäki 6,8%
Seligson Aasia 6,8%
Elisa 5,1%
Seligson Kehittyvät markkinat 3,1%
Alma Media 1,5%
Jossakin tulevassa päivityksessäni esitän tarkempia kuvaajia salkkuni arvon sekä tuottojen kehityksestä vuodesta 2011 tähän päivään.
Tässä lyhyehkö kuvaus oman sijoitusurani alusta, jatketaan muilla aiheilla tulevissa kirjoituksissa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)