Edellisestä kirjoituksesta on jo pari kuukautta aikaa, ja kvartaalikin on jo kauan sitten vaihtunut ilman katsausta. Blogikirjoituksia ei näy eikä kuulu ja vaikuttaa siltä että olen unohtanut blogin olemassaolon. Sijoittaminen ei ole loppunut eikä jää tauolle. Blogin ylläpitoon ei vain ole ollut jaksamista.
Työelämässä koko toimialaa koskeneet isot muutokset ovat laittaneet stressaamaan. Muutostöihin ei palkattu lisää työvoimaa vaikka tilanne tiedostettiin ja yli vuosi sitten. Johtajat vain eivät reagoineet "alhaalta tulevaan huuteluun". Samalla kaksi kollegaa jäivät sairaslomalle h-hetkellä, joten työkuorma ja etenkin vastuu ovat kasvaneet kestämisen rajamaille. Organisaatio on periaatteessa aika kapea, niin kyllä kummasti tuntuu työkuormassa jos 15-20 tuottavaa työtä tekevän ihmisen joukosta kaksi poistuu pelistä. Kun oikeastaan sekään ei riitä että kaikki olisivat 100% töissä. Työstressin vuoksi passiivisuutta ja eristäytymistä vapaa-ajalla sekä muutama uneton yökin takana. Sairaanakin on oltu töissä, koska työt on kuitenkin jonkun tehtävä eikä voi lähimmille työkavereillekaan sysätä töitä. Kuten en minäkään haluaisi enempää yllättäviä lisätöitä muilta. On erittäin vaikea hypätä yhtäkkiä tekemään toisen ihmisen työtehtäviä omien lisäksi. Puutteellinen ohjeistus, ei riittävää kokemusta toisen töistä, tiukat aikataulut, järjestelmät eivät toimi kunnolla tai ollenkaan, asiat vaan pitää saada hoidettua vaikka väkisin. Ei hyvä. 1.5. tapahtui iso muutos toimintatapoihin ja päivittäisiin työtehtäviin. Maalis-huhtikuun valmistelut ja niihin liittyvä osaamisen ja ajan puute. Pakko olla kaikki valmiina toukokuuhun mennessä. Nyt toukokuun puolella on ollut opetteleminen uusiin päivittäisrutiineihin, tämä muutos kun lisäsi työmäärää aiempaan verraten. Työntekijän näkökulmasta muutos oli askel huonompaan, stressaavaampaan suuntaan. Toki toimialan "viranomaisen" suunnalta tulee katsauksia, kuinka hienosti hommat ovat menneet. No niin kai heidän näkökulmastaan, kun eivät näe norsunluutorneistaan todellisuutta. Kukapa sitä julkisesti myöntäisi ettei ole tehnyt kaikkea mallikkaasti.
Keskustelua on vireillä uuden työntekijän saamiseksi omaan tiimiin. Vaan kun sitä apua tarvittaisiin juuri nyt. Rekrytointiluvan saaminen johdolta, rekryprosessi, uuden työntekijän perehdyttäminen ja hänen oppiminen työtehtäviin, kesälomatkin tulossa. Tämä on kuukausien prosessi, helpotusta tiedossa vasta pitkän ajan kuluttua, mutta sitä tarvittaisiin juuri nyt. Toisen sairaslomalla olevan saikku jatkuu koko kesän eikä taida enää palata kuin korkeintaan osa-aikaiseksi. Vaikeuksia on myös siinä, ettei asiakkaat ole oikein valmiita maksamaan samasta työstä enempää kuin ennen, vaikka siihen meneekin nyt enemmän työresursseja ja aikaa kuin ennen. Siinäkin on ongelma lisätyövoiman saamiselle.
Välillä nojaan vain taaksepäin tuolissa ja katselen kun "maailma palaa". Nimittäin kalliita virheitä ollaan tehty, reklamaatioita ja korvausvaatimuksia on tullut ja tulossa lisää. Lähes kaikki ollaan oltu stressaantuneita ja aivan liian kiireisiä. Hutaisten tehdään sutta, mutta johto ja asiakkaat toki odottavat priimaa. Välillä käy säkä, eikä tehdyt virheet tulleetkaan kalliiksi.
Tästä syystä karsin elämässä kaiken muun ei-niin-pakollisen, joka muistuttaa työtä. Yksi on tämä blogi. En jaksa enää tuntea huonoa omaatuntoa kun en vaan saa aikaiseksi kirjoittaa mitään. Siksi teen tämän ratkaisun. Palaan, kun elämä tasaantuu tavalla tai toisella.
Voimia. Toivottavasti työpuolikin tästä selkenee. Blogin aiheeseen liittyen, sijoittamisen sivuvaikutuksena sijoittaja saa sijoituspääoman verran lisää mielenrauhaa siihen tilanteeseen, jossa työpaikkaa syystä tai toisesta pitää vaihtaa, tai jos työpaikka muuten muuttuu epävarmemmaksi. Ja kaikissa tilanteissa viisasti sijoitettu raha tekee työtä ihan itsekseen, vaikka ehkä laskukausina se ei aina siltä näytäkään. Toivottavasti saamme taas joskus sopivan ajan kuluttua lukea lisää tätäkin blogia.
VastaaPoista