Kirjoittamiseni ei ole ollut niin aktiivista kuin toivoin. Työ ja harrastukset eivät jätä paljon aikaa kirjoittamiseen, ja jo työn puolesta kirjoitan valtavasti päivittäin. Lisäksi minulla on ollut hieman vaikeuksia keksiä mielenkiintoisia aiheita joista kirjoittaa. Tuloskatsaukset kun eivät sellaisia selkeästi ole. Niitä kuitenkin tulee vähintään kvartaaleittain ja muissakin kirjoituksissa jaan kokemuksia sijoitusten kehityksestä.
Varsinaiseen aiheeseen. Viime aikoina minua on mietityttänyt ihmisten erilainen suhtautuminen rahaan, rahan käyttöön ja sijoittamiseen. Miksi toiset ihmiset käyttävät kaiken tienaamansa rahan ennen seuraavaa tilipäivää, miksi taas toiset säästävät ja mistä juontuu suhtautuminen sijoittamiseen? Avaan tässä kirjoituksessa omia näkemyksiäni itsestäni, kahdesta ystävästäni sekä kolmesta perheenjäsenestäni.
1. Minä. Olen ollut lapsesta asti melko säästäväinen. Jo pienenä lapsena laitoin saamani karkkipussit säästöön, ja mieluummin söin vähän kerrallaan mutta usein, kuin paljon kerralla mutta harvoin. En tiedä miksi tein näin. Myös vanhempani ovat säästäneet minulle muutamien tuhansien eurojen pesämunan omaa elämääni varten, puhumattakaan osallistumisesta isoihin hankintoihin ja ruoka-avusta. Ilman heitä minulla ei ehkä olisi lainkaan säästöjä, joita olisin voinut sijoittaa. Käytän edelleen rahaa harkiten. En miellä itseäni pihiksi kuitenkaan, koska minulla on kuukausittain paljon menoja joita ilmankin voisin elää. Säästöjä kertyy silti satoja euroja kuukausittain, varsinkin nyt kun olen töissä.
Sijoittamista ennen pelasin 17-21-vuotiaana nettipokeria, eräänlaista sijoittamista sekin odotusarvoineen ja variansseineen. Sitä kautta oivalsin todennäköisyyksien ja odotusarvojen sekä pitkän aikavälin merkityksen päätösten hyvyyttä arvioitaessa. Samalla opin hillitsemään itseäni huonon tuurin osuessa kohdalle monta kertaa peräkkäin. Pettymysten käsittely onkin tärkeä taito elämässä. Sijoittamisen aloitin 21-vuotiaana, kun huomasin nettipokerista ja elämästä yleensäkin kertyneen varsin mukavan potin säästöjä. En enää muista kuinka paljon, mutta varmaankin jotain 25-30000€ luokkaa se oli silloin. Aloitin sijoittamisen, koska sijoitusten kehityksen seuraaminen vaikutti mielenkiintoiselta ja minulla oli ylimääräistä rahaa, jota en juuri silloin halunnut käyttää mihinkään. Vasta myöhemmin tavoitteeksi on muuttunut varallisuuden kerääminen ja sen avulla töiden vähentäminen tai jopa ennenaikainen eläköityminen tulevaisuudessa. Mahdollisuus päättää itse omasta ajankäytöstä. Tärkeää on myös taloudellisen turvan saaminen, jossa esimerkiksi yllättävä sairastuminen ei romahduta taloutta. Säästäminen ja sijoittaminen ovat minulle siis ensisijaisesti keino pyrkiä vaikuttamaan omaan elämään, siinä määrin kuin siihen voi taloudellisesti vaikuttaa.
2. Vanhemmat. Käsittelen isää ja äitiä saman otsikon alla, sillä he ovat olleet naimisissa kohta neljäkymmentä vuotta, eivät omista omia pankkitilejä ja tienaavatkin melkein saman verran. He ovat molemmat lähteneet maaseudulta, käsittääkseni ei kumpikaan erityisen köyhästä perheestä, mutta ei missään nimessä rikkaastakaan. Erityisesti äiti on ollut säästäväinen koko ikänsä, joka luultavasti jatkuu koko elämän, ja jolta uskon oman säästäväisyyteni perineeni. Isä käyttää rahaa hieman löyhemmin, mm. autoihin, kodin remontointiin ja hankintoihin minulle ja siskolleni.
Vanhempani aloittivat sijoittamaan, kun talo oli maksettu ja isä sai perinnön vuosina 2000 ja 2001. Silloinhan oli teknokupla puhkeamassa, eli kovin hyvin ei sijoittaminen lähtenyt. Tietääkseni kuitenkin sijoitukset ovat säilyneet tähän päivään asti. Kivijalkapankin kalliita rahastoja ja eläkevakuutusviritelmiä nuo taitavat olla, eli eivät ehkä niitä parhaita vaihtoehtoja. Mutta voitolla kuitenkin, eli pankkitiliä parempi kohde. Uskoisin heidän sijoitustarinan olevan se tyypillinen suomalainen: oma perehtyminen asiaan on olematonta, ja pankin sijoitusneuvoja on saanut heidät sijoittamaan pankin kalliisiin tuotteisiin. Myös virheistä (joista ehdottomasti suurin oli huono ajallinen hajautus) tuntuu syyttävä sormi osoittavan sijoitusneuvojaa.
Usein sanotaan, että vanhempien sijoittaminen vaikuttaa lapsen sijoittamisen aloittamiseen. Omalla kohdalla väittäisin suuremman ärsykkeen tulleen Internetistä, enkä muista vanhempieni koskaan kehoittaneen minua aloittamaan sijoittamisen.
3. Sisko. Meillä on aika paljon ikäeroa, ja siskoni on minua 7,5 vuotta vanhempi, siis pitkälle yli kolmenkympin nykyään. Hän on ollut nuorena minun vastakohtani, eli lähes kaikki tienattu on myös kulunut. Melkein tonnin vuokra, kalliit merkkivaatteet ja matkustelut vievät kaiken ylimääräisen. Asiaa on toki auttanut se, että hän on ollut parikymppisestä lähtien lähes koko ajan kokopäiväisessä työssä, ja 26-vuotiaasta alkaen varsin hyväpalkkaisessa sellaisessa. Nykyäänkin taitaa tulot alkaa nelosella, tosin äitiyslomalla on vielä syksyyn asti.
Siskoni ei nuorempana ollut sijoittanut. Vasta 30 täytettyään osti oman asunnon ja aloitti maltillisen 100€ kuukausisijoittamisen. Luulen hänellä nykyään olevan säästöjä, mutta ei välttämättä sen enempää kuin minulla. Myös sijoitusvarallisuuteni täytyy olla paljon suurempi. Uskon olevani melkoisen erilaisessa tilanteessa 7,5 vuoden kuluttua, kuin missä siskoni on tänään. Hän on elänyt aika tyypillisen nuoruuden, jossa kaikki meni mitä tuli, huomisesta ei ollut huolta, ja kolmenkympin jälkeen tajuttiin millaisen vaurastumismahdollisuuden oli menettänyt. Tiedän hänen katuvan erityisesti oman asunnon ostamattomuutta heti valmistumisen jälkeen, kun sille ei ollut mitään estettä (esim. toinen ihminen). On laskenut heittäneensä periaatteessa roskiin noin 50 000 euroa asuessaan kalliissa vuokra-asunnossa.
Huolta ei kuitenkaan ole siinä mielessä, että siskoni on todella hyvä ja jo paljon kokenutkin työntekijä alallaan ja sen luonteinen ettei työnhaku tuota ongelmia. Työttömyyttä ei hänen tarvitse pelätä.
4. Ystävä 1. Hän on lähtenyt hyvästä, isohkosta perheestä. On saanut ja saa edelleen vanhemmiltaan rahallista tukea. Oppimisvaikeudet ja koulukiusaaminen jättivät jälkensä elämään, eikä korkealle kouluttautuminen ollut mahdollista. Myös työnhakutaidoissa ja hakuun panostamisessa selkeitä puutteita. On kuitenkin alansa löytänyt ja sillä työskennellyt pidempiä määräaikaisuuksia ja viime aikoina lyhyitä sijaisuuksia. Kuitenkin jatkuva sosiaalitukien varassa eläminen rassaa ja säästöjä on mahdoton kerryttää.
En ole häntä tuntenut vielä kovin pitkään, enkä osaa sanoa hänen rahankäytöstään silloin kun tulot ovat lähempänä normaaleja työssäkäyvän tuloja. Vaikuttaa käyttävän rahaa melko järkevästi, eli pakolliset menot hoitaa ennen huvia. Etsii runsaasti alennuksia ja vaatteet löytyvät monesti kirpputoreilta. Kuitenkin kaikki menee mitä tulee. Aika kallis vuokra tuloihin nähden, sekä uusiin tavaroihin ihastuminen ylimääräisen rahan käyttökohteina. Suora lainaus rahankäytöstä: "Haluan tuhlailla ja ostaa kaikenlaista, silloin kun on varaa. Tavallaan palkitsen itseni, kun olen selvinnyt tiukemmasta ajasta. En mieti tulevaisuutta ja stressaa toimeentulosta pidemmälle. Elän tässä ja nyt." Voi toki olla, että säästöjäkin kertyisi, jos tuloja olisi enemmän. Viimeksi isoa stressiä aiheutti pesukone, joka jo hetken vaikutti olevan rikki. Silloin varovaisesti otin esiin oman suhtautumisen säästämiseen: juuri tällaisia yllättäviä tilanteita varten säästän, ettei tule isoa huolta.
Suhtautuminen sijoittamiseen on enimmäkseen kielteinen. Hän ei yhtään ymmärrä mitä sijoittaminen on (oppimisvaikeus). Piti tuttavansa asuntosijoittamista typeränä, koska joutuu usein remonttihommiin tai ainakin hoitamaan ammattilaisen sen tekemään. Minunkin rahat menevät "sinne jonnekin" kuulemma ihan turhaan. Hänelle en suosittele sijoittamista, enkä oikeastaan puhu siitä hänen kanssaan.
Olen hieman huolissani hänen tulevaisuudesta ja omillaan pärjäämisestä. Rekrytoijien suhtautuminen rikkonaiseen työuraan ja sosiaalitukien mahdolliset leikkaukset tulevaisuudessa, molemmat näistä saattavat tulla yllätyksenä. Haluan auttaa, olen auttanut paljon ja autan jatkossakin, mutta silti jokaisen tulee olla vastuussa itsestään. Paras potku on potku omille persauksille, vaikka sen kantapään kautta sitten. Muutos lähtee aina itsestä, eikä koskaan muiden vaatimuksista.
5. Ystävä 2. Yrittäjäperheen ainoa lapsi. Muhkea perintö tiedossa, ja työpaikka isän yrityksessä, joka on ollut suvun hallussa pidempäänkin. Ei minkäänlaista taloudellista huolta ollut koskaan ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Hyvän kasvatuksen kuitenkin saanut, ei ole aina saanut kaikkea haluamaansa, pystyy elämään säästeliäästi ja on ahkera tekemään töitä.
Sijoittamista hän ei harrasta. Tietääkseni hänellä ei ole mitään sijoituksia missään, ja kaikki mahdollinen raha on tilillä. Toki on mahdollista, että perheen omaisuutta on jo alettu hänelle siirtämään. Näistä kun ei puhuta ja ymmärrettäväähän se on. Sijoittamattomuus on käsittääkseni puhtaasti kiinnostuksen puutetta, mikä on sinänsä kummallista, kun on opiskellut taloutta, joskin sen ehkä vähiten rahaa ja numeroita käsittelevää osa-aluetta markkinointia. Tietääkseni sijoittamista vastaan ei ole mitään, onhan yrittäjyyskin hyvin lähellä sijoittamista. Ehkä hänkin joskus aloittaa, ja silloin saatan jo olla melkoinen konkari, jolta saa oivia neuvoja yleisimpien sudenkuoppien välttämiseen. Olen kyseisen ystävän tuntenut 13 vuotta, ja toivottavasti ystävyys jatkuu läpi elämän.
En saa tuntemistani ihmisistä kunnollista keskustelukaveria sijoitusasioissa. Se on yksi syy miksi kirjoitan tätä blogia. Ymmärtääkseni monilla muilla bloggajilla on sama ongelma.
Vastauksena otsikon kysymykseen: varallisuus ja koulutustausta eivät suoraan korreloi sijoittamisen ja sijoittamattomuuden kanssa. Minun lähipiirissäni on matalasti koulutettuja henkilöitä jotka sijoittavat (vanhempani) tai ei sijoita (ystävä 1), sekä korkeasti koulutettuja jotka sijoittavat (sisko) tai ei sijoita (ystävä 2). Otos on pieni, mutta silti sanoisin, että kaikkein merkittävin tekijä on oma kiinnostus. Se on ainakin suurin syy miksi juuri minä sijoitan. Vaikka tavoitteeni ja sijoituksen motiivini liittyvät vapauteen ja taloudellisen stressin minimointiin, en todennäköisesti sijoittaisi minäkään jos en olisi siitä lainkaan kiinnostunut. Saan nautintoa jo tavoitteiden asettamisesta, sijoitusten kehityksen seuraamisesta ja strategioiden luonnista. Niinhän sitä sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi. Miksei sijoittamisessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti