Pitkän aikavälin tavoitteista ja kulutustottumuksista

Tavoitteeni on päästä eläkkeelle ennen virallista eläkeikää, joka on tällä hetkellä 65 vuotta, ja todennäköisesti on noussut siinä vaiheessa, kun itse olen eläkeiässä. Olen arvioinut, että eläkkeelle jäädäkseni tarvitsen nettona käteen 1500 €/kk, jonka tällä hetkellä saisi 500 000 € sijoituksella ja 5 % vuosituotolla. Inflaatio muuttaa vaadittuja sijoitussalkun arvoa ja vuosituottoa. Inflaation suuruudesta seuraavan 30 vuoden aikana ei kuitenkaan ole mitään varmuutta, joten sen vaikutusta pitää arvioida myöhemmin. Toisaalta inflaatio syö asuntolainaa ja palkat yleensä nousevat inflaation tahdissa.

Kuukausituloarviossa olen huomioinut, että todennäköisesti eläköityessäni omistan oman asunnon, eivätkä kuukausittaiset asumiskustannukset siten olisi kovin suuret. Olen myös pyrkinyt huomioimaan mahdollisten lasten kustannukset sekä halun tehdä elämällä muutakin kuin olla vaan kotona. Vertailupohjana käytän omien vanhempieni nykyisiä ja viime vuosien aikaisia elinkustannuksia (yksi lapsi lisäkseni). Voi kuitenkin olla, että tuo 1500€/kk ei todellisuudessa riittäisi nytkään haluamaani elintasoon, jos minulla olisi lapsia, en saisi opiskelijaetuja ja asuisin omassa talossa.

Olen laskenut, kuinka suurilla kuukausittaisilla säästöillä pääsen tavoitteeseen ennen 60 ikävuotta. En kuitenkaan ole varma, pystynkö säästämään sellaisia summia. Lähden arvosta 200€/kk ja korotan sitä tasaisesti arvoon 600€/kk, josta en enää summaa korottaisi. Tälle vuodelle asetettu arvio 200€/kk ylittyy lähes varmasti ja mennään reilusti ylikin. Koko ensi vuoden saan vähintään ansiosidonnaista, joka jo pelkästään riittänee pieniin säästöihin. 2018 alkaen ei ole mitään varmuutta.

Tavoitteita on hyvä asettaa, ja olen pyrkinyt asettamaan mahdollisimman realistisen tavoitteen. Tiedän hyvin, ettei elämässä saa kaikkea. Siitä huolimatta pyrin siihen, ettei esimerkiksi perheen perustaminen romuttaisi tavoitetta. Sairastumiselle tms. en mahda mitään. Minun pitää myös jossain vaiheessa elämää alkaa pohtia, millä täytän sen ajan kun/jos en olekaan töissä. Ei sekään niin itsestään selvä asia ole. Jos en keksi elämälle riittävästi sisältöä työn sijaan, niin unelmasta voi tulla vitsaus. Enkä välttämättä edes halua jäädä eläkkeelle, vaikka voisin. Toki työajan vähentäminenkin olisi jo jotain. Jospa voisin tehdä osa-aikaista työtä tai pitää huomattavasti pidempiä lomia, niin olisin varmasti hyvin tyytyväinen. Se itse asiassa saattaisi olla jopa paras ratkaisu, mutta ei välttämättä mahdollista työnantajan puolesta.

En kuitenkaan halua elää vain ja ainoastaan tavoitteen saavuttaakseni. Kohtuus kaikessa, myös säästämisessä ja sijoittamisessa. Vaikka pyrin jättämään säästöön joka kuukauden palkasta, en yritä hampaat irvessä maksimoida säästöjä. Haluan käyttää rahaa elämän nautintoihin. Rahaa maksavista nautinnoista minulle eniten mielihyvää tuovat tällä hetkellä matkustelu, ravintolat ja erilaiset pääsymaksulliset tapahtumat. Eipä ruokakauppalaskunikaan ihan niin alhainen ole kuin mahdollista. Elämykset päihittävät materian, koska elämyksistä jää muistoja. Haluan vanhana muistella elämääni ja tuntea oikeasti eläneeni. Muistella, mitä kaikkea olen tehnyt ja kokenut elämäni aikana. Tavarasta tuskin jää niinkään muistoja. En haaveile autoista, kelloista, vaatteista, elektroniikasta tms. Ostan sen mitä tarvitsen. Minulla olisi mahdollisuus ostaa joku uudehko hieno auto, mutta mieluummin ajan nykyisellä 14 vuotta vanhalla Avensiksella. Tuskin seuraava autonikaan maksaa enemmän kuin muutamia tuhansia euroja. Eräs nuori työkaverini omistaa audin, mutta jossain sivulauseessa mainitsi viime vuonna eläneensä yhden kuukauden luotolla. Mielestäni tässä ei ole mitään järkeä.

Ensimmäinen kvartaali alkaakin olla jo lopuillaan, enää 11 pörssipäivää jäljellä. Ei tästä niin katastrofaalinen kvartaali taida tullakaan, kuten kuukausi sitten näytti *koputtaa puuta*.