tiistai 19. syyskuuta 2017

Blogi palaa tauolta, tämän hetken kuulumiset

Koko kesän odotin turhaan inspiraatiota kirjoittaa, mutta nyt sen sitten sain. Herätellään blogia kesähorroksesta. En vielä tässä tekstissä julkaise sijoitusten kehityksistä ja tapahtumista. Säästetään myöhemmäksi. Luulen, että tämän tekstin asia on mielenkiintoisempaa luettavaa kuin salkkuni kehitys lukuineen. On sijoitusrintamallakin ihan ok mennyt kesän ajan. Siitä lisää myöhemmin

Työ ottaa päähän välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vaikka voin sanoa pääsääntöisesti pitäväni työstäni ja varsin vähäinen kokemus huomioiden olen siinä omasta, esimiehen ja monen muunkin kollegan mielestä tosi hyvä, asiassa ei ole pelkkiä hyviä puolia. Hyvä puoli on ainakin se, luulisin työpaikan olevan aika varma vaikka firmalla alkaisi mennä huonomminkin. Tosin 2009 jälkeen on mennyt hyvin joka vuosi ja pahimpiin kilpailijoihin nähden meidän firma tekee parasta tulosta. Toisaalta minulla on varmaan hyvät edellytykset vaihtaa toiseen saman alan firmaan jos siltä näyttää. Palkan perässä voisin vaihtaakin, mutta vain jos ei tarvitse muuttaa. Huono puoli taas kiteytyy aika hyvin yhden toisen tiimin kuin omani esimiehen sanoihin: "ottaisin sut mielellään hoitamaan vaikka kaikkien meidän asiakkaiden hommia". Kuulostaa hyvältä mutta ei oikeastaan ole sitä. Otin toki kohteliaisuutena kuullessani. Nimittäin tuohon suuntaan se on kyllä valitettavasti mennyt. Kerroin jo keväällä tiimissä olevan kollegan pitkittyneestä sairaslomasta. Tilanne ei ole miksikään muuttunut nyt kun syyskuuta eletään. Töihin paluu on siirtynyt jo muutamaan otteeseen. Resursointimielessä hän on kuitenkin remmissä mukana, joten lisää väkeä ei saada rekrytoida. Olen tehnyt osan hänen hommistaan nyt puoli vuotta ja pahoin pelkään että mulle ne sitten jääkin pysyvästi kun johtajat alkaa tottua kuvioon, malliin "hyvinhän sä olet ne tähänkin asti ehtinyt tehdä". No nii-in, ehdin tehdä ne säännölliset työt, mutta samalla saan monelta suunnalta kaikkea pidemmän aikavälin kehitystyötä ja olen monessa projektissa mukana yhtä aikaa, koska olen niissä kai niin kätevä ja pätevä. Joudun monesti sanomaan ettei aika riitä ja että en ota vastuulleni tuota tai tuota asiaa, mutta silti ne isommat pomot (ei oma esimies vaan siitä seuraavat) roikottavat kaikenlaista mun vastuulla kaiken maailman listoissaan. Järkeviä ja hyödyllisiä projekteja sinänsä, mutta olen vain yksi ihminen. Aika paljon tulisi takapakkia moneen projektiin jos nyt lähtisin firmasta pois.

Samalla tulee vähän erilaista painetta sosiaalisen elämän puolelta, kutsuttakoon häntä tyttöystäväksi. Työ vie minusta mehut aika hienosti, eikä tyttöystävä oikein tunnu ymmärtävän miten fyysisesti kuormittamaton työ voi väsyttää niin paljon. Hänellä kun on enemmän fyysisesti kuormittava työ. Itselleni taas on aika kristallin kirkasta että jokapäiväinen 8 tunnin kiihkeäkin aivotoiminta ja stressaaminen sekä väsyttää että kuluttaa ihan kohtalaisesti kaloreitakin. Kuulin eräästä radiokeskustelusta, että kolmen tunnin aktiivinen stressaaminen ilman fyysistä kuormitusta kuluttaa kaloreita saman verran kuin peruselintoiminnot vuorokaudessa. Tutkimustulos. En nyt sanoisi että päivittäin stressaisin aktiivisesti noin paljon, mutta kyllä töissä varmaan tulee kulutettua sen juoksulenkillisen verran ylimääräistä, sellaista mitä en kuluttaisi jos istuisin koneella saman ajan lukemassa sijoitusblogeja ja uutisia sekä katsomalla kissavideoita ja pelaamalla pelejä. Valitettavasti stressaantunut ihminen kovasta kulutuksesta huolimatta syö enemmän kuin vähemmän stressaava ihminen, ja niin se on minullakin. Lisäksi edellä mainitulla syyllä monesti perustelen itselleni vähäistä liikuntaani. Summana on se että en ole mallin mitoissa vaan lievästi ylipainoinen painoindeksillä 27,7. Ymmärrän kyllä että tyttöystävä mielellään katselisi lihaksia, joita löytyy varmasti enemmän ruumiillista työtä tekeviltä.

Tyttöystävältä saa myös rahankäytöllistä painetta. Olen hänen mielestään pihi, koska en käytä paljon rahaa itseeni, tarkalleen ottaen vaatteisiin, parturiin + muuhun vastaavaan ulkonäköön liittyvään ehostukseen sekä rahaa maksavaan kuntoiluun. Todellisuudessa merkittävä osa kuluistani on hänelle "piilossa", koska todella suuren osan menoistani muodostavat bensa, auton vakuutukset ja huoltokulut sekä auton arvon aleneminen ja työpaikkalounaat. Myös sähkölaskut ja muut vakuutukset ovat olleet pääosin vastuullani ja oikeastaan tasan maksamme vain asumisen ja arkiruoan, ja ruoassakaan tyttöystävällä ei ole vastaavaa lisäkulua kuin minun lounaskulut. En maksata hänellä yhteisten matkojen bensoja ja monesti kodin tavaroiden hankinnoissa maksusuhde on jotain luokkaa 60-40 %. Toki nettotulojenkin suhde on jotakuinkin 60-40 joten siinä mielessä minulle on ok maksaa enemmän yhteisiä kuluja. En vain oikein jaksaisi kuulla napinaa pihiydestäni, koska menoni ovat silti luokkaa 1200-1400 kuukaudessa mikä on paljon enemmän kuin tyttöystävällä, jonka menot vieläpä jakautuu enemmän juuri siihen omaan itseen, jota minultakin tunnutaan vaativan, ja esimerkiksi autokulut ovat nolla euroa.

Mutta eipä tarvitse kuin katsoa hänen perhettään, mistä on rahankäyttökasvatus saatu: yli viisikymppisten vanhempien ainoa omaisuus tavaroiden lisäksi on oma pienehkö talo jossa on velkaa jäljellä. Muu on mennyt moottoriajoneuvoihin, lasten moottoriajoneuvoihin elektroniikkaan ja kalliisiin harrastuksiin. Toki isossa perheessä peruskulutkin ovat olleet isot. Tyttöystäväni 20-vuotias veli omistaa 20k€ arvoisen mersun, 7k€ arvoisen moottoripyörän, iPhonen joka vaihtuu usein, iPadin ja Applen pöytäkoneen, PS4:n, kaksi taulutelevisiota ja käy useasti viikosssa ravintolassa syömässä ja joka viikonloppu ryyppäämässä baareissa. Rahaa on tilillä tuskin yhtään ja osamaksut varmastikin rullaa miltei kaikissa kallimmissa ostoksissa. Vastaavasti toki tulotkin ovat varsin hyvät reissuhommassa ammattikoulupohjalta. Mutta siis siinä mallia parikymppisen ihmisen rahankäytöstä, tippaakaan liioittelematta. Sijoittaminen ei kinnosta pätkääkään, ei siis edes omaan asuntoon sijoittaminen. Maksaa kaiken päälle vuokraa 700€/kk joten olen kyllä huolissani että mahtaakohan olla pikavippejä tai muuta velkaa kuvioissa, kuten toisella veljellä on. Hänellä onkin sitten pikavipeillä hommattuja pelivelkoja melkoisesti, monta tonnia. Ja lapsia. Ja se kolmas veli sitten, no vielä alaikäinen mutta kyllä kinnostaa mopot, puhelimet, padit ja pekikonsolit sekä merkkivaatteet. Säästäväisyys nolla. Sanottakoon kuitenkin että se ainoa perheen tytär eli tyttöystäväni on rahankäytössään perheen lapsista se säästeliäin.

Kasvatuksesta se lähtee. Hieman vaikea suhtautua tuohon kun itse tulen säästäväisestä perheestä ja vanhempani ovat rahan käytössään erilaiset. Ikää 10 vuotta enemmän mutta huonompipalkkainen työ ollut aina. Silti omaisuutta on tuplasti isompi velaton talo, metsää on ja kymmenien tuhansien eurojen sijoitussalkku sekä ihan käteistäkin löytyy paljon tililtä. Asiat ei minulle kuulu joten en koskaan ole ottanut tai aio ottaa puheeksi tyttöystävän perheen rahankäyttöä ainakaan heidän itsensä kuullen, siinä saa helposti vihat niskaan ja mieluummin olen hyvissä väleissä toisen puoliskon suvun kanssa. Ihmisinä ovat mukavia ja hyviä eikä raha ratkaise ihmissuhteissa. Ja toisaalta mikä minä olen tuomitsemaan muiden rahankäyttöä. Jos siitä saa onnellisuuden tunteen ja on mielellään töissä 65-vuotiaaksi eikä haluakaan vaurastua niin mikäs siinä. Itse olen halunnut valita toisen tien ja mieluummin käytän rahaa taloudellisen vapauden ja stressittömyyden tavoitteluun sekä ajoittaisiin elämyksiin matkustelun muodossa materian sijaan. Minullakin on tähtäimessä joskus lopettaa säästäminen ja alkaa syödä omaisuutta, kuitenkin jättäen kohtalaisen perinnön jälkipolville.

Tällä hetkellä toivoisin kuitenkin hyväksyntää myös omalle rahankäytölleni. Tunnen että minusta jutellaan ja vähintään ajatellaan vastaavasti kuin tässä kirjoitan. No tiedän että ainakin tyttöystäväni ajattelee, joten eiköhän myös juttele vähintään äitinsä kanssa. Mielessään saavat ihmetellä ja tuomita, mutta kuten minäkään en puheissani ja teoissani puutu muiden rahankäyttöön, ei minusta muidenkaan tulisi millään tavalla puuttua minun rahankäyttööni. Rahankäyttöni ei kuitenkaan ole todellakaan missään määrin liiallisuuksiin vietyä pihistelyä, koska mistään välttämättömästä ja vähemmän välttämättömästä mutta tärkeästä ei ole sen takia puutetta.

1 kommentti:

  1. Fiksua rahankäyttöä (eli ylijäämäistä taloutta) ei kannata muuttaa edes pienen paineen alla. Tulevaisuuteen varojen säästäminen ja kyseisen rahan laittaminen töihin on todella fiksua.

    VastaaPoista