Ihmisten lyhytnäköisyydestä raha-asioissa

Hiljattain työelämässä sattunut juttu sai miettimään, miksi jotkut hyvin koulutetutkin ihmiset ovat niin lyhytnäköisiä raha-asioissa, eivätkä ymmärrä kokonaisuuksia.

Yrityksellä, jossa työskentelen, on eräs asiakas X. Asiakas X on ulkoistanut tietyn toimintonsa yrityksemme hoidettavaksi. Hoidamme hommat niin hyvin kuin kykenemme. En tietenkään paljasta yritysten nimiä tai tarkempaa toimialaa, enkä puhu tässä tekstissä todellisista rahasummista, vaan keksin kaiken itse. Ajatus on tärkein.

Toimialan luonteesta johtuen asiakkaalle X aiheutuu kustannuksia joka vuosi. Kustannukset vaihtelevat paljonkin eri vuosina, esimerkiksi ei ole epätavallista, että vuonna 1 kustannukset ovat 300k€, toisena vuonna 100k€, ja kolmantena vuonna 500k€. Jonakin erittäin harvinaisena vuonna kustannukset voivat olla jopa negatiiviset, mikä onkin sitten jo tuloa kustannuksen sijaan. Näitä sattuu ehkä kerran pariinkymmeneen vuoteen. Idea on kuitenkin, että kustannukset tulevat hyvin epätasaisesti, volatiliteetti on suuri, ja siltä ei oikein voi suojautua riskienhallinnalla. Tietääkseni tällainen volatiliteetti on aika tavallista yritysmaailmassa. Volatiliteetti on erittäin suurta myös lyhyellä aikavälillä. On mahdollista, että koko vuoden kustannukset aiheutuvat yhtenä ainoana päivänä tai jopa muutamana tuntina. Sattuman merkitys on valtava.

Tilanne oli tämä: Asiakkaalle X aiheutui huonon tuurin vuoksi 20 000 € kustannukset yhtenä ainoana päivänä. Siihen mennessä asiakkaan kustannukset olivat vuosi taaksepäin 100 000 €, eli tämä yksi päivä lisäsi koko vuoden kustannuksia 20%. Asiakas teki valituksen, ja yrityksemme edustajat saivat selittää miksi näin kävi ja mitä olisi pitänyt tehdä, jotta se olisi vältetty. Kerroimme, että tuota yhtä epäonnista päivää ei olisi voinut yksistään ennakoida mitenkään, mutta se olisi voitu välttää toimimalla järjestelmällisesti tietyllä tavalla koko vuoden ajan. Teimme selvityksen, jonka mukaan näillä toimenpiteillä olisimme voineet välttää tämän 20 000 € kustannuksen, mutta tällöin vuoden kustannukset olleet noin 150 000 € nykyisen 120 000 € sijaan. Kokonaisuus olisi ollut huonompi, koska pitkän aikavälin kustannukset olisivat olleet suuremmat. Mutta vastaavaa "kertarysäystä" ei olisi ollut.

Asiakas ei ymmärtänyt tätä. Heidän edustajansa mukaan juuri tuo 20 000 € kustannus olisi pitänyt osata välttää. Hän takertui vain tähän yksityiskohtaan, eikä nähnyt kokonaisuutta, eli tässä tapauksessa pidemmän aikavälin kustannuksia. Niillä ei ollut hänelle merkitystä. Häntä kiinnosti ainoastaan tämä yksittäinen 20 000 € kustannus: vain siitä ja sen välttämisestä oli sallittua keskustella. Sanotaan nyt kuitenkin, että keskustelu oli ollut ihan hyvässä hengessä rauhallista.

Itse en ollut yritykseni edustaja tai mukana keskusteluissa, vaan seurasin tilannetta etäämmältä. Työkavereiden kesken juteltiin, että mahtaisikohan kyseinen henkilö samalla logiikalla mieluummin tienata vuoden ensimmäisenä päivänä 300 000 € ja menettää loppuina 364 päivänä 1000 €/päivä kuin tienata ensin 364 päivää 1000 €/päivä ja menettää viimeisenä päivänä 300 000 €. Jokainen voi laskea, kummasta jää 64 000 € voitolle ja kummasta saman verran tappiolle, mutta huonommassa tapauksessa säästyisi isolta kertatappiolta. Kertatappiolta säästyminen vaikutti olevan kaikkein tärkeintä tällä kertaa.

Tässähän on kyse perinteisestä sijoituspsykologiasta. Te lukijatkin voitte miettiä, kumman näistä skenaarioista valitsisitte mieluummin: a) voitat viisi kuukautta putkeen 10 000€/kk ja kuudentena kuukautena häviät 40 000€, vai b) häviät viisi kuukautta putkeen 10 000€/kk ja voitat kuudentena kuukautena 60 000€? Molemmissa tapauksissa kokonaisuus on sama, eli 10 000€ voittoa, mutta luulen että suurin osa valitsisi mieluummin vaihtoehdon b, koska viimeisin tapahtuma jää parhaiten mieleen saaden eniten painoarvoa. Tapauksessa b se viimeisin tapahtuma oli positiivinen, kun taas tapauksessa a negatiivinen.

Minulle tuli tästä asiakkaan X tapauksesta mieleen, että kyseinen asiakkaan edustaja ei hyvin todennäköisesti sijoita mihinkään omassa henkilökohtaisessa taloudessaan, jos ymmärrys pitkästä juoksusta ja sattumasta on tuolla tasolla. Todennäköisesti lottoaminen ja casinopelit kiinnostavat enemmän, ja uskomus on että niissä voi jäädä voitolle.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että on kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka tienaavat omaisuuksia ymmärtämällä pitkän juoksun ja korkoa korolle -ilmiön merkityksen, ja niitä jotka maksavat kaiken tämän. Minä olen mieluummin tuossa ensimmäisessä joukossa.