Enemmän blogiani lukeneet saattavat muistaa, että olen tällä hetkellä korkeakouluopiskelija energia-alalla, ja teen diplomityötä. Avaan tässä kirjoituksessa opiskelukuvioitani sekä päätymistäni juuri tälle kyseiselle erikoistumisalalle energiasektorilla.
Alun perin hain diplomi-insinööriopintoihin, koska lukiossa matikka, fysiikka ja kemia sujuivat parhaiten, ja kirjoitin jokaisesta E:n. Kaavailuissa oli myös tilastotieteet, mutta en lopulta mennyt edes pääsykokeisiin saati panostanut niihin mitenkään, koska sain paikan teknillisessä yliopistossa yo-papereilla. Se, miksi päädyin hakemaan juuri energia-alalle, onkin sitten hauskempi tarina. Hakuvaiheessa katsoin, minkä koulutusohjelmien suoravalintaan arvioin yo-paperini riittävän. Niitä oli aika monta, ja valitsin niistä pari-kolme kiinnostavimmalta tuntuvaa. Arvoin ykkösvaihtoehdoksi sähkötekniikan, ja sinne pääsinkin. Olisin päässyt muihinkin. Eipä tarvinnut lukea pääsykokeisiin. Sinänsä minulla ei ollut mitään käsitystä sähkötekniikasta. En seurannut alan keskustelua ja uutisointia. Ei DI:n koulutuskaan mikään lapsuuden unelma-ammatti ollut.
Opintojen ensimmäiset pari vuotta olivat henkisesti vaikeat. Pärjäsin kyllä ihan hyvin, kursseja ei jäänyt roikkumaan, ja ihan hyviä arvosanojakin tuli. Sen sijaan intohimo ja oikeastaan aito kiinnostuskin puuttui. Mietin monesti uusia koulutussuuntia, mutta en oikein keksinyt mikä sitten enemmän kiinnostaisi, jolla voisi olettaa helpohkosti työllistyvänsä. Jatkoin kurssien puurtamista vielä vuoden. Sain kandidaatintyön aiheeksi mielenkiintoisen työn, jossa tutkin energiantuotannon tilastoja Euroopan maissa (huom. aiempi kiinnostus tilastoihin). Loppuopinnoissa suuntauduinkin sitten sähköenergiatekniikkaan.
Oli vaikea löytää ensimmäinen oman alan kesätyöpaikka. Sain sen suoraan sanoen aivan viime hetkillä, vasta viidennen opiskeluvuoden toukokuussa. En tiedä missä olisin nyt, jos en olisi tuota paikkaa saanut. Pääsin kesätyöhön sähkömarkkina-alalle. Haastattelija vaikuttui kiinnostuksestani sijoittamiseen, ja uskoi analyyttisen persoonani sopivan hyvin joukkoon. Unohtamatta koulutusta, joka mätsäsi just eikä melkein. Isompien pomojen takia lopputyöpaikan saaminen venyi loppuvuoteen, ja sen aloitin tämän vuoden tammikuussa. Olisin päässyt toiseenkin työpaikkaan samalla alalla, mutta siellä ei luvattu lopputyöstä, jonka kuitenkin halusin suorittaa mahdollisimman pian. Nyt lopputyön ohella teen samoja hommia kuin viime kesänäkin. Olen oikein hyvä lisä joukkoon. Olen ns. varamies, eli hoidan hommat kun joku tiimin jäsen on poissa tai lomalla, mutta pääpaino on lopputyössä, joka sekin on firman yhden erittäin tärkeän toiminnan kehittämiseen liittyvää, jossa voin hyödyntää minulle rakkaita tilastoja sekä todennäköisyyslaskentaa. Siis täysin oikea aihe, jonka tekemisestä olen nauttinut. Vaikea uskoa, että tässä maassa on monta opiskelijaa, joille sama aihe olisi yhtä hyvin soveltunut. Oli vieläpä alun perin itse ehdottamani aihe, jolle on työn tekemisen aikana osoittautunut olevan iso tarve!
Nykyisessä työssäni siis yhdistyvät koulutukseni, talous ja raha, tilastot, todennäköisyydet, käyrien ja lukujen tutkiminen. Niistä melkein jokainen on kuulunut vapaa-aikaanikin sijoittamisen yhteydessä. Ensimmäistä kertaa eläessäni olen työssä, jonne menen joka aamu hyvillä mielin, enkä koskaan laske tunteja päivän päättymiseen.
Mutta loppujen lopuksi sattumalta tämä kaikki on löytynyt. Entä jos en olisi alun perin edes huomannut sitä melko hyvin piilotettua kesätyöpaikkailmoitusta, tai en olisi tullut valituksi? Turhahan sitä on miettiä, mutta voi olla etten ehkä koskaan olisi työllistynyt alalle. Joskus se on pienestä kiinni. Minulle annettiin vihdoin mahdollisuus näyttää, ja olen osoittanut olevani nappivalinta. Sopimus ulottuu lokakuulle, ja sen jälkeen firman ei kannata päästää minua menemään. Voi olla, etten enää kolmatta kertaa palaa, vaan lähden kilpailijalle.
sunnuntai 29. toukokuuta 2016
tiistai 17. toukokuuta 2016
Millainen ihminen sijoittaa ja miksi?
Kirjoittamiseni ei ole ollut niin aktiivista kuin toivoin. Työ ja harrastukset eivät jätä paljon aikaa kirjoittamiseen, ja jo työn puolesta kirjoitan valtavasti päivittäin. Lisäksi minulla on ollut hieman vaikeuksia keksiä mielenkiintoisia aiheita joista kirjoittaa. Tuloskatsaukset kun eivät sellaisia selkeästi ole. Niitä kuitenkin tulee vähintään kvartaaleittain ja muissakin kirjoituksissa jaan kokemuksia sijoitusten kehityksestä.
Varsinaiseen aiheeseen. Viime aikoina minua on mietityttänyt ihmisten erilainen suhtautuminen rahaan, rahan käyttöön ja sijoittamiseen. Miksi toiset ihmiset käyttävät kaiken tienaamansa rahan ennen seuraavaa tilipäivää, miksi taas toiset säästävät ja mistä juontuu suhtautuminen sijoittamiseen? Avaan tässä kirjoituksessa omia näkemyksiäni itsestäni, kahdesta ystävästäni sekä kolmesta perheenjäsenestäni.
1. Minä. Olen ollut lapsesta asti melko säästäväinen. Jo pienenä lapsena laitoin saamani karkkipussit säästöön, ja mieluummin söin vähän kerrallaan mutta usein, kuin paljon kerralla mutta harvoin. En tiedä miksi tein näin. Myös vanhempani ovat säästäneet minulle muutamien tuhansien eurojen pesämunan omaa elämääni varten, puhumattakaan osallistumisesta isoihin hankintoihin ja ruoka-avusta. Ilman heitä minulla ei ehkä olisi lainkaan säästöjä, joita olisin voinut sijoittaa. Käytän edelleen rahaa harkiten. En miellä itseäni pihiksi kuitenkaan, koska minulla on kuukausittain paljon menoja joita ilmankin voisin elää. Säästöjä kertyy silti satoja euroja kuukausittain, varsinkin nyt kun olen töissä.
Sijoittamista ennen pelasin 17-21-vuotiaana nettipokeria, eräänlaista sijoittamista sekin odotusarvoineen ja variansseineen. Sitä kautta oivalsin todennäköisyyksien ja odotusarvojen sekä pitkän aikavälin merkityksen päätösten hyvyyttä arvioitaessa. Samalla opin hillitsemään itseäni huonon tuurin osuessa kohdalle monta kertaa peräkkäin. Pettymysten käsittely onkin tärkeä taito elämässä. Sijoittamisen aloitin 21-vuotiaana, kun huomasin nettipokerista ja elämästä yleensäkin kertyneen varsin mukavan potin säästöjä. En enää muista kuinka paljon, mutta varmaankin jotain 25-30000€ luokkaa se oli silloin. Aloitin sijoittamisen, koska sijoitusten kehityksen seuraaminen vaikutti mielenkiintoiselta ja minulla oli ylimääräistä rahaa, jota en juuri silloin halunnut käyttää mihinkään. Vasta myöhemmin tavoitteeksi on muuttunut varallisuuden kerääminen ja sen avulla töiden vähentäminen tai jopa ennenaikainen eläköityminen tulevaisuudessa. Mahdollisuus päättää itse omasta ajankäytöstä. Tärkeää on myös taloudellisen turvan saaminen, jossa esimerkiksi yllättävä sairastuminen ei romahduta taloutta. Säästäminen ja sijoittaminen ovat minulle siis ensisijaisesti keino pyrkiä vaikuttamaan omaan elämään, siinä määrin kuin siihen voi taloudellisesti vaikuttaa.
2. Vanhemmat. Käsittelen isää ja äitiä saman otsikon alla, sillä he ovat olleet naimisissa kohta neljäkymmentä vuotta, eivät omista omia pankkitilejä ja tienaavatkin melkein saman verran. He ovat molemmat lähteneet maaseudulta, käsittääkseni ei kumpikaan erityisen köyhästä perheestä, mutta ei missään nimessä rikkaastakaan. Erityisesti äiti on ollut säästäväinen koko ikänsä, joka luultavasti jatkuu koko elämän, ja jolta uskon oman säästäväisyyteni perineeni. Isä käyttää rahaa hieman löyhemmin, mm. autoihin, kodin remontointiin ja hankintoihin minulle ja siskolleni.
Vanhempani aloittivat sijoittamaan, kun talo oli maksettu ja isä sai perinnön vuosina 2000 ja 2001. Silloinhan oli teknokupla puhkeamassa, eli kovin hyvin ei sijoittaminen lähtenyt. Tietääkseni kuitenkin sijoitukset ovat säilyneet tähän päivään asti. Kivijalkapankin kalliita rahastoja ja eläkevakuutusviritelmiä nuo taitavat olla, eli eivät ehkä niitä parhaita vaihtoehtoja. Mutta voitolla kuitenkin, eli pankkitiliä parempi kohde. Uskoisin heidän sijoitustarinan olevan se tyypillinen suomalainen: oma perehtyminen asiaan on olematonta, ja pankin sijoitusneuvoja on saanut heidät sijoittamaan pankin kalliisiin tuotteisiin. Myös virheistä (joista ehdottomasti suurin oli huono ajallinen hajautus) tuntuu syyttävä sormi osoittavan sijoitusneuvojaa.
Usein sanotaan, että vanhempien sijoittaminen vaikuttaa lapsen sijoittamisen aloittamiseen. Omalla kohdalla väittäisin suuremman ärsykkeen tulleen Internetistä, enkä muista vanhempieni koskaan kehoittaneen minua aloittamaan sijoittamisen.
3. Sisko. Meillä on aika paljon ikäeroa, ja siskoni on minua 7,5 vuotta vanhempi, siis pitkälle yli kolmenkympin nykyään. Hän on ollut nuorena minun vastakohtani, eli lähes kaikki tienattu on myös kulunut. Melkein tonnin vuokra, kalliit merkkivaatteet ja matkustelut vievät kaiken ylimääräisen. Asiaa on toki auttanut se, että hän on ollut parikymppisestä lähtien lähes koko ajan kokopäiväisessä työssä, ja 26-vuotiaasta alkaen varsin hyväpalkkaisessa sellaisessa. Nykyäänkin taitaa tulot alkaa nelosella, tosin äitiyslomalla on vielä syksyyn asti.
Siskoni ei nuorempana ollut sijoittanut. Vasta 30 täytettyään osti oman asunnon ja aloitti maltillisen 100€ kuukausisijoittamisen. Luulen hänellä nykyään olevan säästöjä, mutta ei välttämättä sen enempää kuin minulla. Myös sijoitusvarallisuuteni täytyy olla paljon suurempi. Uskon olevani melkoisen erilaisessa tilanteessa 7,5 vuoden kuluttua, kuin missä siskoni on tänään. Hän on elänyt aika tyypillisen nuoruuden, jossa kaikki meni mitä tuli, huomisesta ei ollut huolta, ja kolmenkympin jälkeen tajuttiin millaisen vaurastumismahdollisuuden oli menettänyt. Tiedän hänen katuvan erityisesti oman asunnon ostamattomuutta heti valmistumisen jälkeen, kun sille ei ollut mitään estettä (esim. toinen ihminen). On laskenut heittäneensä periaatteessa roskiin noin 50 000 euroa asuessaan kalliissa vuokra-asunnossa.
Huolta ei kuitenkaan ole siinä mielessä, että siskoni on todella hyvä ja jo paljon kokenutkin työntekijä alallaan ja sen luonteinen ettei työnhaku tuota ongelmia. Työttömyyttä ei hänen tarvitse pelätä.
4. Ystävä 1. Hän on lähtenyt hyvästä, isohkosta perheestä. On saanut ja saa edelleen vanhemmiltaan rahallista tukea. Oppimisvaikeudet ja koulukiusaaminen jättivät jälkensä elämään, eikä korkealle kouluttautuminen ollut mahdollista. Myös työnhakutaidoissa ja hakuun panostamisessa selkeitä puutteita. On kuitenkin alansa löytänyt ja sillä työskennellyt pidempiä määräaikaisuuksia ja viime aikoina lyhyitä sijaisuuksia. Kuitenkin jatkuva sosiaalitukien varassa eläminen rassaa ja säästöjä on mahdoton kerryttää.
En ole häntä tuntenut vielä kovin pitkään, enkä osaa sanoa hänen rahankäytöstään silloin kun tulot ovat lähempänä normaaleja työssäkäyvän tuloja. Vaikuttaa käyttävän rahaa melko järkevästi, eli pakolliset menot hoitaa ennen huvia. Etsii runsaasti alennuksia ja vaatteet löytyvät monesti kirpputoreilta. Kuitenkin kaikki menee mitä tulee. Aika kallis vuokra tuloihin nähden, sekä uusiin tavaroihin ihastuminen ylimääräisen rahan käyttökohteina. Suora lainaus rahankäytöstä: "Haluan tuhlailla ja ostaa kaikenlaista, silloin kun on varaa. Tavallaan palkitsen itseni, kun olen selvinnyt tiukemmasta ajasta. En mieti tulevaisuutta ja stressaa toimeentulosta pidemmälle. Elän tässä ja nyt." Voi toki olla, että säästöjäkin kertyisi, jos tuloja olisi enemmän. Viimeksi isoa stressiä aiheutti pesukone, joka jo hetken vaikutti olevan rikki. Silloin varovaisesti otin esiin oman suhtautumisen säästämiseen: juuri tällaisia yllättäviä tilanteita varten säästän, ettei tule isoa huolta.
Suhtautuminen sijoittamiseen on enimmäkseen kielteinen. Hän ei yhtään ymmärrä mitä sijoittaminen on (oppimisvaikeus). Piti tuttavansa asuntosijoittamista typeränä, koska joutuu usein remonttihommiin tai ainakin hoitamaan ammattilaisen sen tekemään. Minunkin rahat menevät "sinne jonnekin" kuulemma ihan turhaan. Hänelle en suosittele sijoittamista, enkä oikeastaan puhu siitä hänen kanssaan.
Olen hieman huolissani hänen tulevaisuudesta ja omillaan pärjäämisestä. Rekrytoijien suhtautuminen rikkonaiseen työuraan ja sosiaalitukien mahdolliset leikkaukset tulevaisuudessa, molemmat näistä saattavat tulla yllätyksenä. Haluan auttaa, olen auttanut paljon ja autan jatkossakin, mutta silti jokaisen tulee olla vastuussa itsestään. Paras potku on potku omille persauksille, vaikka sen kantapään kautta sitten. Muutos lähtee aina itsestä, eikä koskaan muiden vaatimuksista.
5. Ystävä 2. Yrittäjäperheen ainoa lapsi. Muhkea perintö tiedossa, ja työpaikka isän yrityksessä, joka on ollut suvun hallussa pidempäänkin. Ei minkäänlaista taloudellista huolta ollut koskaan ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Hyvän kasvatuksen kuitenkin saanut, ei ole aina saanut kaikkea haluamaansa, pystyy elämään säästeliäästi ja on ahkera tekemään töitä.
Sijoittamista hän ei harrasta. Tietääkseni hänellä ei ole mitään sijoituksia missään, ja kaikki mahdollinen raha on tilillä. Toki on mahdollista, että perheen omaisuutta on jo alettu hänelle siirtämään. Näistä kun ei puhuta ja ymmärrettäväähän se on. Sijoittamattomuus on käsittääkseni puhtaasti kiinnostuksen puutetta, mikä on sinänsä kummallista, kun on opiskellut taloutta, joskin sen ehkä vähiten rahaa ja numeroita käsittelevää osa-aluetta markkinointia. Tietääkseni sijoittamista vastaan ei ole mitään, onhan yrittäjyyskin hyvin lähellä sijoittamista. Ehkä hänkin joskus aloittaa, ja silloin saatan jo olla melkoinen konkari, jolta saa oivia neuvoja yleisimpien sudenkuoppien välttämiseen. Olen kyseisen ystävän tuntenut 13 vuotta, ja toivottavasti ystävyys jatkuu läpi elämän.
En saa tuntemistani ihmisistä kunnollista keskustelukaveria sijoitusasioissa. Se on yksi syy miksi kirjoitan tätä blogia. Ymmärtääkseni monilla muilla bloggajilla on sama ongelma.
Vastauksena otsikon kysymykseen: varallisuus ja koulutustausta eivät suoraan korreloi sijoittamisen ja sijoittamattomuuden kanssa. Minun lähipiirissäni on matalasti koulutettuja henkilöitä jotka sijoittavat (vanhempani) tai ei sijoita (ystävä 1), sekä korkeasti koulutettuja jotka sijoittavat (sisko) tai ei sijoita (ystävä 2). Otos on pieni, mutta silti sanoisin, että kaikkein merkittävin tekijä on oma kiinnostus. Se on ainakin suurin syy miksi juuri minä sijoitan. Vaikka tavoitteeni ja sijoituksen motiivini liittyvät vapauteen ja taloudellisen stressin minimointiin, en todennäköisesti sijoittaisi minäkään jos en olisi siitä lainkaan kiinnostunut. Saan nautintoa jo tavoitteiden asettamisesta, sijoitusten kehityksen seuraamisesta ja strategioiden luonnista. Niinhän sitä sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi. Miksei sijoittamisessakin.
Varsinaiseen aiheeseen. Viime aikoina minua on mietityttänyt ihmisten erilainen suhtautuminen rahaan, rahan käyttöön ja sijoittamiseen. Miksi toiset ihmiset käyttävät kaiken tienaamansa rahan ennen seuraavaa tilipäivää, miksi taas toiset säästävät ja mistä juontuu suhtautuminen sijoittamiseen? Avaan tässä kirjoituksessa omia näkemyksiäni itsestäni, kahdesta ystävästäni sekä kolmesta perheenjäsenestäni.
1. Minä. Olen ollut lapsesta asti melko säästäväinen. Jo pienenä lapsena laitoin saamani karkkipussit säästöön, ja mieluummin söin vähän kerrallaan mutta usein, kuin paljon kerralla mutta harvoin. En tiedä miksi tein näin. Myös vanhempani ovat säästäneet minulle muutamien tuhansien eurojen pesämunan omaa elämääni varten, puhumattakaan osallistumisesta isoihin hankintoihin ja ruoka-avusta. Ilman heitä minulla ei ehkä olisi lainkaan säästöjä, joita olisin voinut sijoittaa. Käytän edelleen rahaa harkiten. En miellä itseäni pihiksi kuitenkaan, koska minulla on kuukausittain paljon menoja joita ilmankin voisin elää. Säästöjä kertyy silti satoja euroja kuukausittain, varsinkin nyt kun olen töissä.
Sijoittamista ennen pelasin 17-21-vuotiaana nettipokeria, eräänlaista sijoittamista sekin odotusarvoineen ja variansseineen. Sitä kautta oivalsin todennäköisyyksien ja odotusarvojen sekä pitkän aikavälin merkityksen päätösten hyvyyttä arvioitaessa. Samalla opin hillitsemään itseäni huonon tuurin osuessa kohdalle monta kertaa peräkkäin. Pettymysten käsittely onkin tärkeä taito elämässä. Sijoittamisen aloitin 21-vuotiaana, kun huomasin nettipokerista ja elämästä yleensäkin kertyneen varsin mukavan potin säästöjä. En enää muista kuinka paljon, mutta varmaankin jotain 25-30000€ luokkaa se oli silloin. Aloitin sijoittamisen, koska sijoitusten kehityksen seuraaminen vaikutti mielenkiintoiselta ja minulla oli ylimääräistä rahaa, jota en juuri silloin halunnut käyttää mihinkään. Vasta myöhemmin tavoitteeksi on muuttunut varallisuuden kerääminen ja sen avulla töiden vähentäminen tai jopa ennenaikainen eläköityminen tulevaisuudessa. Mahdollisuus päättää itse omasta ajankäytöstä. Tärkeää on myös taloudellisen turvan saaminen, jossa esimerkiksi yllättävä sairastuminen ei romahduta taloutta. Säästäminen ja sijoittaminen ovat minulle siis ensisijaisesti keino pyrkiä vaikuttamaan omaan elämään, siinä määrin kuin siihen voi taloudellisesti vaikuttaa.
2. Vanhemmat. Käsittelen isää ja äitiä saman otsikon alla, sillä he ovat olleet naimisissa kohta neljäkymmentä vuotta, eivät omista omia pankkitilejä ja tienaavatkin melkein saman verran. He ovat molemmat lähteneet maaseudulta, käsittääkseni ei kumpikaan erityisen köyhästä perheestä, mutta ei missään nimessä rikkaastakaan. Erityisesti äiti on ollut säästäväinen koko ikänsä, joka luultavasti jatkuu koko elämän, ja jolta uskon oman säästäväisyyteni perineeni. Isä käyttää rahaa hieman löyhemmin, mm. autoihin, kodin remontointiin ja hankintoihin minulle ja siskolleni.
Vanhempani aloittivat sijoittamaan, kun talo oli maksettu ja isä sai perinnön vuosina 2000 ja 2001. Silloinhan oli teknokupla puhkeamassa, eli kovin hyvin ei sijoittaminen lähtenyt. Tietääkseni kuitenkin sijoitukset ovat säilyneet tähän päivään asti. Kivijalkapankin kalliita rahastoja ja eläkevakuutusviritelmiä nuo taitavat olla, eli eivät ehkä niitä parhaita vaihtoehtoja. Mutta voitolla kuitenkin, eli pankkitiliä parempi kohde. Uskoisin heidän sijoitustarinan olevan se tyypillinen suomalainen: oma perehtyminen asiaan on olematonta, ja pankin sijoitusneuvoja on saanut heidät sijoittamaan pankin kalliisiin tuotteisiin. Myös virheistä (joista ehdottomasti suurin oli huono ajallinen hajautus) tuntuu syyttävä sormi osoittavan sijoitusneuvojaa.
Usein sanotaan, että vanhempien sijoittaminen vaikuttaa lapsen sijoittamisen aloittamiseen. Omalla kohdalla väittäisin suuremman ärsykkeen tulleen Internetistä, enkä muista vanhempieni koskaan kehoittaneen minua aloittamaan sijoittamisen.
3. Sisko. Meillä on aika paljon ikäeroa, ja siskoni on minua 7,5 vuotta vanhempi, siis pitkälle yli kolmenkympin nykyään. Hän on ollut nuorena minun vastakohtani, eli lähes kaikki tienattu on myös kulunut. Melkein tonnin vuokra, kalliit merkkivaatteet ja matkustelut vievät kaiken ylimääräisen. Asiaa on toki auttanut se, että hän on ollut parikymppisestä lähtien lähes koko ajan kokopäiväisessä työssä, ja 26-vuotiaasta alkaen varsin hyväpalkkaisessa sellaisessa. Nykyäänkin taitaa tulot alkaa nelosella, tosin äitiyslomalla on vielä syksyyn asti.
Siskoni ei nuorempana ollut sijoittanut. Vasta 30 täytettyään osti oman asunnon ja aloitti maltillisen 100€ kuukausisijoittamisen. Luulen hänellä nykyään olevan säästöjä, mutta ei välttämättä sen enempää kuin minulla. Myös sijoitusvarallisuuteni täytyy olla paljon suurempi. Uskon olevani melkoisen erilaisessa tilanteessa 7,5 vuoden kuluttua, kuin missä siskoni on tänään. Hän on elänyt aika tyypillisen nuoruuden, jossa kaikki meni mitä tuli, huomisesta ei ollut huolta, ja kolmenkympin jälkeen tajuttiin millaisen vaurastumismahdollisuuden oli menettänyt. Tiedän hänen katuvan erityisesti oman asunnon ostamattomuutta heti valmistumisen jälkeen, kun sille ei ollut mitään estettä (esim. toinen ihminen). On laskenut heittäneensä periaatteessa roskiin noin 50 000 euroa asuessaan kalliissa vuokra-asunnossa.
Huolta ei kuitenkaan ole siinä mielessä, että siskoni on todella hyvä ja jo paljon kokenutkin työntekijä alallaan ja sen luonteinen ettei työnhaku tuota ongelmia. Työttömyyttä ei hänen tarvitse pelätä.
4. Ystävä 1. Hän on lähtenyt hyvästä, isohkosta perheestä. On saanut ja saa edelleen vanhemmiltaan rahallista tukea. Oppimisvaikeudet ja koulukiusaaminen jättivät jälkensä elämään, eikä korkealle kouluttautuminen ollut mahdollista. Myös työnhakutaidoissa ja hakuun panostamisessa selkeitä puutteita. On kuitenkin alansa löytänyt ja sillä työskennellyt pidempiä määräaikaisuuksia ja viime aikoina lyhyitä sijaisuuksia. Kuitenkin jatkuva sosiaalitukien varassa eläminen rassaa ja säästöjä on mahdoton kerryttää.
En ole häntä tuntenut vielä kovin pitkään, enkä osaa sanoa hänen rahankäytöstään silloin kun tulot ovat lähempänä normaaleja työssäkäyvän tuloja. Vaikuttaa käyttävän rahaa melko järkevästi, eli pakolliset menot hoitaa ennen huvia. Etsii runsaasti alennuksia ja vaatteet löytyvät monesti kirpputoreilta. Kuitenkin kaikki menee mitä tulee. Aika kallis vuokra tuloihin nähden, sekä uusiin tavaroihin ihastuminen ylimääräisen rahan käyttökohteina. Suora lainaus rahankäytöstä: "Haluan tuhlailla ja ostaa kaikenlaista, silloin kun on varaa. Tavallaan palkitsen itseni, kun olen selvinnyt tiukemmasta ajasta. En mieti tulevaisuutta ja stressaa toimeentulosta pidemmälle. Elän tässä ja nyt." Voi toki olla, että säästöjäkin kertyisi, jos tuloja olisi enemmän. Viimeksi isoa stressiä aiheutti pesukone, joka jo hetken vaikutti olevan rikki. Silloin varovaisesti otin esiin oman suhtautumisen säästämiseen: juuri tällaisia yllättäviä tilanteita varten säästän, ettei tule isoa huolta.
Suhtautuminen sijoittamiseen on enimmäkseen kielteinen. Hän ei yhtään ymmärrä mitä sijoittaminen on (oppimisvaikeus). Piti tuttavansa asuntosijoittamista typeränä, koska joutuu usein remonttihommiin tai ainakin hoitamaan ammattilaisen sen tekemään. Minunkin rahat menevät "sinne jonnekin" kuulemma ihan turhaan. Hänelle en suosittele sijoittamista, enkä oikeastaan puhu siitä hänen kanssaan.
Olen hieman huolissani hänen tulevaisuudesta ja omillaan pärjäämisestä. Rekrytoijien suhtautuminen rikkonaiseen työuraan ja sosiaalitukien mahdolliset leikkaukset tulevaisuudessa, molemmat näistä saattavat tulla yllätyksenä. Haluan auttaa, olen auttanut paljon ja autan jatkossakin, mutta silti jokaisen tulee olla vastuussa itsestään. Paras potku on potku omille persauksille, vaikka sen kantapään kautta sitten. Muutos lähtee aina itsestä, eikä koskaan muiden vaatimuksista.
5. Ystävä 2. Yrittäjäperheen ainoa lapsi. Muhkea perintö tiedossa, ja työpaikka isän yrityksessä, joka on ollut suvun hallussa pidempäänkin. Ei minkäänlaista taloudellista huolta ollut koskaan ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Hyvän kasvatuksen kuitenkin saanut, ei ole aina saanut kaikkea haluamaansa, pystyy elämään säästeliäästi ja on ahkera tekemään töitä.
Sijoittamista hän ei harrasta. Tietääkseni hänellä ei ole mitään sijoituksia missään, ja kaikki mahdollinen raha on tilillä. Toki on mahdollista, että perheen omaisuutta on jo alettu hänelle siirtämään. Näistä kun ei puhuta ja ymmärrettäväähän se on. Sijoittamattomuus on käsittääkseni puhtaasti kiinnostuksen puutetta, mikä on sinänsä kummallista, kun on opiskellut taloutta, joskin sen ehkä vähiten rahaa ja numeroita käsittelevää osa-aluetta markkinointia. Tietääkseni sijoittamista vastaan ei ole mitään, onhan yrittäjyyskin hyvin lähellä sijoittamista. Ehkä hänkin joskus aloittaa, ja silloin saatan jo olla melkoinen konkari, jolta saa oivia neuvoja yleisimpien sudenkuoppien välttämiseen. Olen kyseisen ystävän tuntenut 13 vuotta, ja toivottavasti ystävyys jatkuu läpi elämän.
En saa tuntemistani ihmisistä kunnollista keskustelukaveria sijoitusasioissa. Se on yksi syy miksi kirjoitan tätä blogia. Ymmärtääkseni monilla muilla bloggajilla on sama ongelma.
Vastauksena otsikon kysymykseen: varallisuus ja koulutustausta eivät suoraan korreloi sijoittamisen ja sijoittamattomuuden kanssa. Minun lähipiirissäni on matalasti koulutettuja henkilöitä jotka sijoittavat (vanhempani) tai ei sijoita (ystävä 1), sekä korkeasti koulutettuja jotka sijoittavat (sisko) tai ei sijoita (ystävä 2). Otos on pieni, mutta silti sanoisin, että kaikkein merkittävin tekijä on oma kiinnostus. Se on ainakin suurin syy miksi juuri minä sijoitan. Vaikka tavoitteeni ja sijoituksen motiivini liittyvät vapauteen ja taloudellisen stressin minimointiin, en todennäköisesti sijoittaisi minäkään jos en olisi siitä lainkaan kiinnostunut. Saan nautintoa jo tavoitteiden asettamisesta, sijoitusten kehityksen seuraamisesta ja strategioiden luonnista. Niinhän sitä sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi. Miksei sijoittamisessakin.
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Romahduksen pelosta
Seuraan jonkin verran Kauppalehden keskustelupalstan "rommari-ketjuja", joista myös löytää linkkejä koti- ja ulkomaisiin uutisiin ja kolumneihin. Vaikuttaa siltä, että monet tahot uskovat romahduksen tulevan lähiaikoina, jopa tänä vuonna. Martin Armstrongin ennustukset, heikko globaali talouskasvu, velkaisuus, elvytyksen aiheuttama kupla osakemarkkinoilla ym ym. Olen itsekin alkanut pelätä romahdusta, mutta en ole tehnyt mitään ylimääräisiä myyntejä. Käteistä minulla tulee joka tapauksessa olemaan varalla, tälläkin hetkellä noin 40% likvidistä omaisuudesta (johon en laske ASP-tiliä).
Rommareita on aina, ei ole sellaista päivää kun joku ei ennusta isomman romahduksen alkavan pian. Sen olen huomannut jo kauan sitten. Monesti olen lukenut romahduksen tulevan, kun "kukaan" ei sitä odota. Juuri silloin kosahtaa, kun "kaikki" odottavat kurssien vain nousevan ja nousevan. Nythän rommausta tunnutaan huutelevan joka puolella, eli eihän se silloin yllätys olisi? Katseet on käännetty kohti kesää, ja Ison-Britannian EU-jäsenyysäänestystä sekä Kreikan velkojen maksua. Myös Fedin koronnostosta puhutaan. Pitäisi tapahtua jotakin yllättävää, jotta romahdus tulisi. Nämä ovat jo tiedossa, eli teorian mukaan eivät aiheuta romahdusta, kävi miten kävi. Viime kesänä puhuttiin hyvin paljon Kreikasta, Eurosta ja velasta, mutta se olikin Kiinan kasvun heikkeneminen, mikä aiheutti elokuussa notkahduksen.
Myös työkaverini puhui, että negatiivinen sähkön hinta on vastaava asia kuin negatiiviset korot: silloin markkinoilla ei ole ihan kaikki kunnossa, ja joku tai jokin säätelee niitä liikaa. Ennemmin tai myöhemmin tulee realiteetit vastaan, ja markkinat reagoivat niiden mukaan. Paljon löytyy romahduksen puolestapuhujia. Kaikesta huolimatta yksi suurimpia virheitä sijoittamisessa on sijoittamatta jättäminen. Jos antaa pelolle jatkuvan yliotteen, ei välttämättä koskaan tule sijoittaneeksi, jolloin tuotot jäävät saamatta. Oman sijoitusurani aikana 2011 alusta lähtien on ollut Kreikan kriisiä, Fukusimaa, Krimin kriisiä ja Venäjän talouspakotteita, jatkuvaa huolta Eurosta ja globaalista velkaantumisesta ja öljyn hinnan laskua. Silti olen saanut yli 11% annualisoidun tuoton tekemällä joka vuosi uusia sijoituksia. Olisi jäänyt tuhansien eurojen tuotot saamatta, jos olisin koko ajan pelännyt sijoittaa.
Toki romahdus voi tulla, en sitä kiistä. Tällä kirjoituksella yritän kuitenkin toppuutella pelkoa ennen kaikkea itsessäni. Vaikka romahdusta siellä ja täällä huudellaan, niin ei se välttämättä tule. Indeksit voivat myös nousta tai jatkaa eteenpäin vaakatasossa.
Huhtikuusta en tällä kertaa tee tuloskatsausta. Se oli suurin piirtein nollatuloskuukausi. UPM ja Huhtamäki ovat nousseet mukavasti tällä kvartaalilla. Säästöjä tuli reilu 500€, vaikka maksoin jopa kaksi pientä ulkomaanmatkaa, jotka ovat edessä toukokuussa. Asumisen, ruoan ja bensojen jälkeen minulle jää näköjään noin 1000€ kuukaudessa käytettäväksi mihin haluan ja loput säästöön. Mutta mielestäni tulevaisuuden varalle on järkevääkin säästää nykyisellä leikkausten aikakaudella. Vuoden säästötavoitetta lienee kuitenkin tarpeen korottaa reilusti, sillä olen asettanut liian helpon tavoitteen.
Nyt toukokuun ensimmäiset kolme päivää ovat kääntäneet kvartaalin kokonaistuloksen hennosti miinukselle. Tein normaalisti uusia rahastomerkintöjä kuun alussa. En välitä Sell in May -huuteluista. Eihän tammikuuilmiökään tullut tänä vuonna.
Rommareita on aina, ei ole sellaista päivää kun joku ei ennusta isomman romahduksen alkavan pian. Sen olen huomannut jo kauan sitten. Monesti olen lukenut romahduksen tulevan, kun "kukaan" ei sitä odota. Juuri silloin kosahtaa, kun "kaikki" odottavat kurssien vain nousevan ja nousevan. Nythän rommausta tunnutaan huutelevan joka puolella, eli eihän se silloin yllätys olisi? Katseet on käännetty kohti kesää, ja Ison-Britannian EU-jäsenyysäänestystä sekä Kreikan velkojen maksua. Myös Fedin koronnostosta puhutaan. Pitäisi tapahtua jotakin yllättävää, jotta romahdus tulisi. Nämä ovat jo tiedossa, eli teorian mukaan eivät aiheuta romahdusta, kävi miten kävi. Viime kesänä puhuttiin hyvin paljon Kreikasta, Eurosta ja velasta, mutta se olikin Kiinan kasvun heikkeneminen, mikä aiheutti elokuussa notkahduksen.
Myös työkaverini puhui, että negatiivinen sähkön hinta on vastaava asia kuin negatiiviset korot: silloin markkinoilla ei ole ihan kaikki kunnossa, ja joku tai jokin säätelee niitä liikaa. Ennemmin tai myöhemmin tulee realiteetit vastaan, ja markkinat reagoivat niiden mukaan. Paljon löytyy romahduksen puolestapuhujia. Kaikesta huolimatta yksi suurimpia virheitä sijoittamisessa on sijoittamatta jättäminen. Jos antaa pelolle jatkuvan yliotteen, ei välttämättä koskaan tule sijoittaneeksi, jolloin tuotot jäävät saamatta. Oman sijoitusurani aikana 2011 alusta lähtien on ollut Kreikan kriisiä, Fukusimaa, Krimin kriisiä ja Venäjän talouspakotteita, jatkuvaa huolta Eurosta ja globaalista velkaantumisesta ja öljyn hinnan laskua. Silti olen saanut yli 11% annualisoidun tuoton tekemällä joka vuosi uusia sijoituksia. Olisi jäänyt tuhansien eurojen tuotot saamatta, jos olisin koko ajan pelännyt sijoittaa.
Toki romahdus voi tulla, en sitä kiistä. Tällä kirjoituksella yritän kuitenkin toppuutella pelkoa ennen kaikkea itsessäni. Vaikka romahdusta siellä ja täällä huudellaan, niin ei se välttämättä tule. Indeksit voivat myös nousta tai jatkaa eteenpäin vaakatasossa.
Huhtikuusta en tällä kertaa tee tuloskatsausta. Se oli suurin piirtein nollatuloskuukausi. UPM ja Huhtamäki ovat nousseet mukavasti tällä kvartaalilla. Säästöjä tuli reilu 500€, vaikka maksoin jopa kaksi pientä ulkomaanmatkaa, jotka ovat edessä toukokuussa. Asumisen, ruoan ja bensojen jälkeen minulle jää näköjään noin 1000€ kuukaudessa käytettäväksi mihin haluan ja loput säästöön. Mutta mielestäni tulevaisuuden varalle on järkevääkin säästää nykyisellä leikkausten aikakaudella. Vuoden säästötavoitetta lienee kuitenkin tarpeen korottaa reilusti, sillä olen asettanut liian helpon tavoitteen.
Nyt toukokuun ensimmäiset kolme päivää ovat kääntäneet kvartaalin kokonaistuloksen hennosti miinukselle. Tein normaalisti uusia rahastomerkintöjä kuun alussa. En välitä Sell in May -huuteluista. Eihän tammikuuilmiökään tullut tänä vuonna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)